Standing Ovations
Harvoin Suomessa elokuvan ensi-ilta päättyy yleisön seisomaan nousten antamiin suosionosoituksiin. Eilen illalla DocPointin avajaiselokuva Miesten vuoro kirvoitti Bio Rexin lähes täydeltä salilta tämän reaktion.
J
oonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaama elokuva kosketti, nauratti ja liikutti yleisön niin, että suosionosoitukset olivat paikallaan ja Doc Pointilla oli harvinaislaatuinen liikkeellelähtö. Ja jatkoilla Vallilan Tangon soittaessa Titta Lapinkatajan ja kumppaneiden toteuttamissa suomalaiskansallisissa lavasteissa elokuvan kiitokset jatkuivat.
Suomalainen mies - elokuvan päähenkilö - oli lasisilmineen, pullottavine mahoineen ja epäsymmetrisine vartaloineen yht´äkkiä kaunisa. Jollekin oli kolahtanut kaunis saamelaistarina, toiselle armeijan kirjakielellä täsmällisesti näkemyksiään ja tunteitaan ilmaiseva upseeri, kolmannelle pohjoisen kultaa kaivavat vähäpuheiset ja murheelliset miehet. Kaikkien suosikki oli tietysti orpopojan kotiinsa ottanut pohjoisen jäyhästi liikkuva mies ja viimeisen tarinan kertova isä kosketti jokaista- vaikka joidenkin osalta tarina liikkui jo kestämisen rajalla.
Historian siipien värinää elokuvan esityksen aikana oli aistittavissa. Vähäeleisyydessään, esteettisyydessään, asetelmallisuudessaan ja samanaikaisessa käsittämättömän lähelle ihmistä pääsemisessään elokuvassa oli jotain uuden ajan alkua, johtuenko suhteellisen nuoren polven tekijöistä.
Meikäläisen ammatissa, jossa on nähnyt elokuva n monta kertaa rough cut vaiheessa on lopullinen katselu useimmiten pääasiassa ajattelua siitä, olisiko elokuva voinut olla vielä parempi. Ja näin erityisesti erinomasiten elokuvien osalta ( kuten Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta ja ITO)Niinpä nyt koin elokuvan rakenteen keskiosaltaan tasaisena, liian ennakoitavissa olevana ja elokuva kertoi ehkä kaiken liian valmiiksi, ihmettelemistä jäi jäljelle vähän.
Minusta tuntui edelleen siltä, että oli virhe jättää kliseisin ja tavallisin ( yksihuoltajaisän valitus ettei pääse näkemään tytärtään ) elokuvaan, keskiosasta olisi pitänyr raaalla kädellä poistaa muutakin ( ehkä asunnottomien oudosti valaistu kohtaus) tai löytää sitten yllätyksellinen elementti.
Mutta kaiken kaikkiaan , onnittelut tekijöille ja elokuvan päähenkilöille todella hienosta dokumentista, joka on DocPointissa nähtävissä vielä lauantaina ja maaliskuussa elokuvateattereissa. Dokumenttiprojektissa elokuva nähdään ensi vuoden alussa.
8 kommenttia
To 28.01.2010 @ 15:14
En muista milloin viimeksi olen vaikuttunut elokuvasta näin syvästi. Elämä on ihmeellistä. Itse en kokenut elokuvassa olevan kliseitä tai rakenteellisia ongelmia.
Minua itseäni, tyttärenä, riipaisi isien ikävä lastensa luo. Voi olla, että miesten oikeus (tai oikeudettomuus) nähdä omia lapsiaan eron jälkeen on Suomessa klisee, mutta sitä sen ei pitäisi olla.
Suosittelen elokuvaa ihan kaikille. Ihan. Kaikille.
To 28.01.2010 @ 16:05
Vaikutuin ja liikutuin elokuvasta todella syvästi! Enkä kokenut minkäänlaista ennalta-arvattavuutta tai rakenteellista sekavuutta, päinvastoin - tarinat ja kohtalot limittyivät hienosti vuoroin surun ja ilon sekä toivon kuvittamina.
Olen nähnyt noin 2000 elokuvaa ja yli puolet Suomessa tehdyistä teatterielokuvista, täytyy sanoa että kymmenen parhaan suomalaisen elokuvan joukkoon menee - helposti ja kautta aikojen, kaikista elokuvista, fiktiot, dokumentit ja lyhytelokuvat! Liikutuin ja nauroin itseni kyyneliin elokuvan aikana! Ja vielä useamman kerran! Kuinka voikaan 80 minuuttiin mahtua noin suuria tunteita, kun monet kolmen tunnin järkäleklassikotkaan maailmalta eivät vastaavaan pysty. Tämän parempaa elokuvaa suomalaisesta miehestä ei ole tehty! Suosittelen tätä ehdottomasti lämmöllä ja Sydämellä kaikille! Tämä jos mikä elokuva tulisi näyttää ulkomaalaisille suomalaisuuden kuvaukseksi ja sisällyttää Risto Jarvan Jäniksen vuoden, Aki Kaurismäen Arielin, Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan ja Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -elokuvan ohella suomalaisen peruskoulun (ainakin lukion) oppimäärään. Näissä viidessä elokuvassa on suomalaisuuden keskipitkä oppimäärä.
Asteikolla yhdestä viiteen tähteä - kuusi tähteä! 15 minuutin aplodit seisten olivat täysin ansaitut.
To 28.01.2010 @ 16:35
Itse olin katsomassa kanssa elokuvaa, allekirjoitan edellisten kommentit, aivan huikea elokuva. Eri mieltä olen tuon Iikan kanssa siitä, että yksinhuoltajaisä olisi ollut heikko lenkki, ehkä se oli tietyllä tavalla tavallisin tarina, mutta ainakin meidän seurueessa se kirvoitti terävimmät keskustelut elokuvan jälkeen. Syy siihen oli se, että kyseinen kohtaus oli ehkä elokuvan eniten katsojan tulkinnalle tilaa antanut: keskustelimme pitkään siitä, että mikä oli syy, ettei isä ollut lastaan aikoihin nähnyt, miksi näin oli käynyt. Näkökulmat vaihtelivat laidasta laitaan: toiset ajattelivat että mies oli itse tehnyt jotain, toiset taas että vaimo eron aiheuttamassa katkeruudessaan oli halunnut kostaa keinolla, johon yhteiskuntamme antaa hyvät aseet. "Niinkuin 90 % tapauksista, niin huoltajuus menee äidille, ja isä saa joka toisen viikonlopun...", vai miten sen sanoikaan.
Toisaalta samainen kohtaus mielestämme toi konkreettisimmin elokuvan kohtauksista esille tasa-arvon ja oikeastaan sen kohtauksen kautta aloimme miettiä myös, miten muissa kohtauksissakin tavalla tai toisella käsiteltiin tasa-arvoa. Mielestäni kohtaus hyvin puoltaa paikkaansa kokonaisuudessa.
Mutta se siitä, mielipiteitä on varmasti monia. Totuus taitaa kuitenkin olla, että sen lisäksi että kyseessä on elokuvallisesti aivan valtavan hieno teos, ELOKUVA, niin se selkeästi käsittelee asioita, joihin ihmisillä on vahvoja mielipiteitä, suuntaan tai toiseen. Ja se mielestäni vie tämän aivan erityisen merkitykselliselle tasolle, kyse ei ole vain niistä maagisista 81 minuutista vaan kuten eilen sattumalta silmiini osunut Voimala-ohjelma osoitti, voidaan elokuvan kautta synnyttää varsin laajaakin keskustelua.
Kuulin, että tämä tulee teattereihin maaliskuussa, toivon todellakin, että tämä löytää yleisönsä. Miesten Vuoro on samaan aikaan taiteellisesti korkealaatuinen, viihdyttävä, koskettava ja tietyllä tasolla yhteiskunnallinen elokuva (dokumentti-sanaa en edes käyttäisi tämän kohdalla). Mitä muuta voi elokuvalta toivoa?
To 28.01.2010 @ 18:41
Elokuva käsitteli todella suuria teemoja, elokuvassa oli oikeastaan kaikki mitä elokuvalta voi toivoa ja odottaa. Oli iloa, surua, molemmat vaikuttivat katsojaan todella voimakkaasti, aiheuttaen jopa fyysisen reaktion. Elokuva ei kuitenkaan syyllistänyt ketään tai osoitellut syyttävällä sormella mihinkään suuntaan, jätettiin katsojan ajatuksille tilaa, miten ja miksi näin on käynyt ja tuohon tilanteeseen päädytty. Mikä tärkeintä, elokuva käsitteli ihmisiä eri puolelta Suomea, erilaisista sosiaalisista "luokista", hyvin laaja-alaisesti. Ja mukana olivat suurimmat teemat mitä taide voi käsitellä - kuolema, elämä, syntymä, rakkaus. Ja niihin liittyvät tunteet, niin hyväksytyt kuin kyselevät: "Miksi minä?" Mukana oli todella suuria asioita, oli lapsen kuolema, vaimon kuolema, ystävän ja ystävien kuolema, äidin kuolema, lapsen menetys, isäksi tuleminen, lapsen syntymä. Päällimmäisenä kuitenkin toivo ja ystävyyden ja puhdistautumisen (niin henkisen kuin fyysisen)voima!
Henkilöt oli kaikki asetettu erilaisista taustoistaan huolimatta samalle viivalle, saunassa kaikki ovat alasti. Ketään ei syyllistetty vääristä valinnoista tai takerruttu syihin, miksi näin oli käynyt. Jokainen on saunassa ilman minkäänlaista haarniskaa. Elokuvaan liittyi myös hienosti suomalaisen saunan historia symboliikkana, kun tiedämme, että muinoin Suomessa saunassa on synnytty ja kuoltu ja peseydytty koko suvun voimin, on teoksen arvo vieläkin suurempi, sillä juuri esim. perheen merkitys korostui. Sauna on säilynyt, mutta ja vaikka perhe hajonnut. Ja vaikka perhe on hajonnut, ystävyys säilyy, hengentoveruus kantaa ja sielun veljeys jaksaa jatkamaan.
Miesten vuoro osoitti myös kuinka laaja maa Suomi on ja kuinka tänne mahtuu niin Lapin erämaat, Pohjanmaan lakeudet, Pohjois-Karjalan vaarat kuin Helsingin kadut ja yleiset saunat, mutta saunassa kaikki olivat pohjimmiltaan samanlaisia. Jotkut kohtaukset valoivat katsojiin toivoa, jotkut iloa, jotkut myötätuntoa. Mutta erilaisista tilanteista ja taustoista huolimatta kaikki suomalaiset miehet ovat kuitenkin samalla viivalla, varsinkin saunassa. Ja saunasta riippumatta.
Pe 29.01.2010 @ 07:32
En käy leffoissa eikä ole teeveetä mutta netistä katsoisin mielelläni ja
heti tuoreeltaan . Maksua vastaan .
Niin että oiskos tässä markkinarako ?
Pe 29.01.2010 @ 23:10
Näin elokuvan ekaa kertaa DocPointin ensi-illassa ja täytyy sanoa, että tunnelma oli käsinkosketeltavan vahva. En muista, milloin olen itkeä vollottanut niin vuolaasti ja sen jälkeen kyynelissä taas hekottanut, kuin nähdessäni tämän leffan. Aivan jumalaton yhteenkuuluvuuden tunne vyöryi vielä lopuksi päälle. Olen todella ylpeä ja kiitollinen, kun olen saanut olla osana synnyttämässä tätä teosta!
T. Yksi elokuvan äänittäjistä
Su 31.01.2010 @ 21:00
Todella hieno elokuva suomalaisesta miehestä. Tarinat olivat niin vaikuttavia ja kerronta niin elokuvallista että välissä unohti katsovansa dokumenttia ja sitten käsitti että tämä ei ole fiktiota vaan tuo mies kertoo oikeasti omasta elämästään, hitto vie!
To 04.02.2010 @ 10:55
On ollut hienoa lukea kommentteja ja ajatuksia Miesten vuoro -elokuvasta ensiesityksen jälkeen. Tarinat ja kerronta on selvästi koskettanut muitakin kuin itseäni, ja vieläpä hyvin samalla tavalla. Tuntuu kuin ihmisten yleinen ajatusmaailma ja suomalainen keskustelu olisi juuri nyt valmis tällaiseen aiheeseen. Vajaan vuoden ajan huomaan itse käyneeni täsmälleen samanlaisia keskusteluja miespuolisten ystävieni kanssa. Hajoavia perheitä, isäsuhteita, oman paikan ja roolin etsimistä maailmasta.. Kyse on varmasti ikäluokastani (30something) ja siitä että suuret muutokset kuuluvat tähän elämänvaiheeseen. Mutta myös siitä että on lupa puhua tunteistaan ja kokemuksistaan olematta "heikko". Aika tuntuu olevan oikea myös "hiljaiselle elokuvalle", kun seuraa mm. Postia pappi Jaakobille -elokuvan menestystä. Muutosta ilmassa? :)
