Luokkarajoista
Kysymys on näkemisestä Nähdä syvemmin, laajemmalle, erilaisesti. Ja osata toteuttaa näkemyksensä mahdollisimman hyvin. Siitä on kysymys myös dokumenttielokuvassa.Jonka aiheena voisi olla vaikka luokkarajat tänä päivänä.
Timo-Erkki Heino teki MOTtiin jutun tulorajojen kasvusta Suomessa. En ehtinyt katsoa, mutta monet ovat puhuneet. Että joku tarttui asiaan, joka ei enää näytä ketään häiritsevän.
Paitsi joitakin. Dokumentti-veteraani Lasse Naukkarinen on kuvannut vuosia oman asuinalueensa Tuomarilan muutosta. Katsoessani elokuvan rough cuttia erityisesti yksi kohta vaikutti minuun vahvasti.
Kuva näytti tyylikkään ja kalliin näköisiä paritaloja, kamera panoroi lähellä kulkevaan valtatiehen pajastaen tien ja kalliin asuinalueen välissä suuren rakennustyömaan. " Kalliiden asuntojen ja tien väliin rakennetaan meluvalliksi korkeita kerrostaloja" kertoo Lassen ääni.
Luokkaraja. Aivan kuin kalliissa Mustassa Pekassa,jossa jonotetaan kala- ja lihaatiskillä, jossa kuha maksaa aina lähes 30 euroa kilo ja liha alkaa vähintään kakkosella. Vain muutaman askeleen päässä on tiski, josta voi ostaa lihapullapakkauksen 1-2 eurolla. Luokkaraja.
Ruotsinlaiva tai loma Toscanassa tuttujen kanssa. Lapsi englanninkielisessä päiväkodissa vai kunnallisessa. Töihin lähtö puoli seitsemältä vai viittä vaille yhdeksän. Television suosikkiohjelma Salkkarit ja Kotikatu vai Teeman teemaillat.
Uudelleen ja uudelleen mieleeni tulee, kuinka aikonaan Epidemissä vietetitin uskomatotman paljon aikaa puhumalla kaikesta mahdollisesta musut akuin elokuvan tekemisestä. Dokumentit syntyivät siitä, että oli nähty jotain erityistä, joka haluttiin kertoa dokumentilla.
1 kommentti
To 27.08.2009 @ 09:10
Tästäpä tuli mieleeni keskustelu erään intialaisen kanssa jonka kanssa satuin olemaan patikoimassa samalla polulla pari vuotta sitten. Hän oli reilun kolmenkymmenen vuoden ikäinen fiksun oloinen kaveri ja pyöritti muistaakseni jonkinlaista vaatebisnestä tai tehdasta ja oli tullut kylään vanhalle kotiseudulleen Nainitaliin. Puhuimme jotain liiketaloudesta ja eriarvoisuudesta. Mainitsin reilun kaupan käsitteen hienona edistysaskeleena länsimaissa. Hän vain nauroi. Ihmiset eivät koskaan tule olemaan tasa-arvoisia, hän sanoi. Hänen maailmankuvassaan ihmiset sijoittuvat luonnostaan pyramidiin jossa alhaalla on työläisten, kuhnureiden, pohja ja päällä sitä omistava ja hallitseva pieni huippu. Hänelle tämä näkemys oli täysin luonnollinen ja syvälle sisäänrakennettu. Voihan sen näinkin nähdä ja tietäen intialaisen, mukamas hävitetyn, kastilaitoksen en ollut siitä kovin yllättynytkään.
Mutta entä täällä Suomessa? Onko meilläkin kastilaitos rakennettu syvälle kollektiiviseen psyykkeeseen, saammeko me sen jo äidinmaidossa? Vai mahtaako meillä olla myös toisenlaisia perinteitä?
