Lankomiehen lautasantenni
Kävin viikonloppuna lankomiehellä. Se katseli scifi-kanavaa suuresta televisiosta. Yhden elokuvan loppuessa vaihtoi toiseen scifi-kanavaan. Selvisi, että miehellä on nähtävissä noin 200 televisiokanavan paketti. Ja jos lautasantennia kääntäisi toiseen asentoon, löytyisi toiselta satelliitilta 2000 kanavaa lisää. Sähköurakoitsijalle lautasantennin kääntely sisältä kaukosäätimellä käy kevyesti.
Lankomiehen kanavapaketti vei minut aivan uuteen todellisuuteen. Minulla kun on vain ne kymmenkunta taloyhtiön antennista tulevaa kanavaa. Lankomies voisi saada tästä satelliitista alas 600 kanavaa, mutta oli hankkinut vain nämä pari sataa. Loputon valikoima elokuvia, urheilua, viihdettä, luonto-ohjelmia, lastenohjelmia, aikuisviihdettä, historiaa. Käytiin läpi ne kanava kanavalta. Mutta ei siis käännetty sinne isommalle satelliitille.
Yritin selvittää paljonko siellä on dokumenttielokuvaa. Eipä juuri mitään. Toki Discoveryn tai Al-Jazeera Englishin ohjelmiston joukossa on dokumentteja, mutta se mitä me pidämme luovana dokumenttina, puuttui kokonaan.
Jokin historiakanava esitteli samaa Lalibelan kallioon hakattua kirkkoa Etiopiasta, jonka olin nähnyt pari päivää aikaisemmin Ylen Teemalta. Teemalla kirkkoja tutki antropologi, satelliitissa historioitsija. Ja ensimmäinen säilyi kuivin jaloin, jälkimmäinen kahlasi jostakin syystä vedessä. Pelkkä kanavatarjonta ei lopulta paljon maailmankuvaa avarra. Maapallo alkaa olla jo niin pieni, että loputon kanavien lisäys johtaa samojen kohteiden esittelyyn.
Eipä viikonlopun kokemuksesta muuta voi sanoa kuin että me dokumenttielokuvan tekijät ja arvostajat olemme marginaalin marginaalissa nykyisessä audiovisuaalisen viestinnän tulvassa.
Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin kysyä, mikä dokumenttielokuvassa on niin erityistä ja merkittävää, että tässä audiovisuaalisuuden tulvassa niitä kannattaa edelleen tehdä.
Kysyin kongnitiivisia prosesseja tutkivalta ystävältä, mikä tässä on sitten dokumenttielokuvan paikka. Mikä voi erottaa sen muusta audiovisuaalisesta massasta? Ystäväni, teoreetikko, sanoi, että oleellista ovat nyansoidut havainnot ja kerroksellisuus esittämisessä.
Nyansoidut havainnot ja kerroksellisuus esittämisessä. Miten se osasikin sanoa noin viisaasti?
2 kommenttia
Ti 22.02.2011 @ 10:52
Piti vain lisätä, että viisaita puhuva ystäväni on nimeltään Mika Nyman.
Ti 22.02.2011 @ 18:52
Ilkka Saari puolestaan on aina korostanut, että kyse on piston syvyydestä.
Tai: hyväksyä dokumenttielokuvan luonne taideteoksena mediakulutteen sijasta. Valtiollisia tv-yhtiöitä saamma kiittää tai syyttää siitä, että ao taideteoksille on ylipäätänsä löytynyt tilaa televisiosta. Eipä taidemuseoita, oopperoita, teattereitakaan olisi lainkaan siinä mitassa kuin nyt on ilman yhteiskunnan tukea ja toimia.
Toisaalta: mielenkiintoista on, että juuri kehittyvissä yhteiskunnissa dokumentti alkaa nostaa päätään. Al- Jazeeralla on vain dokumentteihin keskittyvä kanava. Intiassa pikkuhiljaa yli 100 kanavan ohjelmistoon on ilmestynyt ensimmäinen oikea dokumenttislotti. Pientä, mutta...
Ja Ylen Areena ei ole ainoa maa/paikka, missä juuri dokumentit ovat nettikatselun kärkipaikoilla.
KAIKKI TÄMÄ SUHTEESSA SIIHEN, että aivan sama on kokemus kun on satoja kanavia haravoinut eri puolilla maailmaa. Tulee mieleen, että tv on ....
