Vielä Kemijärvestä. Iikka Vehkalahti 14.09.08
Jos mulla ois valta dokumentti herättää edelleen reaktioita. Lapissa puhutaan siitä, että Helsingissä ei hymyillä ja Helsingissä ihmetellään, että on vielä ihmisiä jotka uskovat politiikkaan ja presidenttiin.
Mielenkiintoista, mutta jälkireaktiot Kemijärvi-dokumentista ”Jos mulla ois valta” eivät ole käsitelleet puunjalostusteollisuuden toimintaa tai sellutehtaan kohtaloa. Jokin toinen, yleisinhimillinen taso on dokumentin katsojiin kolahtanut.
Perustasollahan dokumentti seuraa kemijärveläisten – erityisesti yhden koululuokan- karvalakkilähetystöä Helsinkiin. Tätä valmistautumista, junamatkaa ja tapahtumia Helsingissä seurataan aika pikkutarkastikin.
Mutta, kuten hyvässä dokumentissa aina, tämä tapahtumaketju ei ole elokuvan tärkein sisältö. Dokumentissa kulkee analysoimatta juonne, joka kertoo kansalaisten suhtautumisesta politiikkaan, päättäjiin, Tasavallan Presidenttiin, kuinka kaukana Pohjois-Suomi on Helsingistä.
Lapissa on herännyt keskustelu siitä, hymyilläänkö Helsingissä vai ei. Etelässä on ihmetelty ja ihailtu sitä, millä vakavuudella valtuuston jäsenet tekevät koulun voimistelusalissa banderolleja mielenosoitusta varten. Että niihin tekstatuilla lauseilla on merkitystä, että koululaiset kirjoittavat viestejään uskoen, että Tasavallan Presidentillä on valtaa tällaisessa asiassa.
On koskettavaa nähdä, kuinka Suomessa vielä uskotaan poliittiseen toimintaan ja pidetään valittuja edustajia tärkeinä, kun valtamedia käsittelee politiikkaa lähinnä vain pelinä unohtaen uudestaan ja uudestaan politiikan sisällön. Sisällön, joka merkitsee kansalaisille paljon.
Henkilökohtaisesti liikuttavin tapahtuma oli minulle hetki junassa miesopettajan kehottaessa poikiakin menemään jo nukkumaan. Tapa, jolla hän sen tekee ja tapa, millä pojat opettajaansa suhtautuvat. Hetki palautti mieleen jotain omasta lapsuudesta, menetetystä viattomuudesta, jollaista Suomessa enää harvoin tapaa.
Ehkä ne samat tunteet saivat kollegan Yleisradiossa pysähtymään ovelle ja kiittämään dokumentista sanoin” en tiedä miksi, mutta koko ajan oli itku kurkussa.”
