Uudet tuulet
Pessimisti on kokenut viimeiset viisitoista vuotta dokumenttielokuvan kuolevan. Optimisti näkee koko ajan uusien tuulien tulevan. Ilmeisesti kuulun optimisteihin.
Niin kauan kuin muistan, olen kuullut lauseita: " olemme television viimeisiä dinosauruksia", " dokumenttielokuva ei tule säilymään television tullessa entistä kaupallisemmaksi", " koskaan ei rahoitus ole ollut yhtä vaikeata kuin nyt", " jne..
Tällaisia lauseita viljeltiin myös dokumenttielokuvan kulta-aikana eli vuosien 1998-2003 välillä, jolloin esimerkiksi Ranskassa tuotettujen dokumenttien määrä kasvoi vajaasta 300:sta yli 2000:een.
Todellakin lähes kymmenkertaiseksi!
Nyt jälleen valitetaan dokumenttielokuvan rahoituksesta kansainvälisesti. Totta, BBC:n Storyvillelta leikattiin lähes 40 %, totta; useimmat dokumenttislotit ovat myöhäisillassa ( jopa meidän Dokumenttiprojektimme ensi-ilta on yömyöhällä, vaikka uusinta onkin sunnuntai-iltapäivänä). Totta; Arte on uskomattomassa myllerryksessä, totta Ranskassa ilmoitusten poistaminen valtion kanavilta on johtanut kriisiin jne.. jne..
Mutta samaan aikaan. Dokumenttielokuvafestivaalit elävät ennennäkemätöntä buumia, dokumentit ovat väistämättä tulleet elokuvateattereihin, itä-eurooppalainen elokuva puhdistaa vanhentunutta verta Länsi-Euroopassa ja Suomessa on selvästi uusia tuulia.
Uudet tuulet, mitä ne ovat. Ehdotuksia nuorilta, energisiltä elokuvantekijöiltä, jotka ovat voineet kuvata jo muutaman sata tuntia matriaalia ennenkuin edes lähestyvät rahoittajia. Tai " alan sivusta" tulevat tekijät, jotka toimivatkin uusilla välineillä ( kuten Pekka Niskanen Second Lifessa Tsetsenia-elokuvallaan) tai koko Lönrrot2017 projektin ympärille syntynyt liike, jossa tehdään yhtä hyvin installaatioita kuin perinteisiä dokumentteja.
Ja uutta ajattelua merkitsee myös koko cross-platform ajattelun konkretisoituminen ( kts. GLOBENET .) Tai koko keskustelu dokumenttielokuvista teattereissa ja netissä.
