Matkalle mukaan
Katselin Dokumenttiprojektia varten kahden suomalaisen, hyvin mielenkiintoisen, dokumenttielokuvan raakaleikkausversiota ja materiaalia.
Mohammed El Aboudin elokuva kertoo suomalaisesta vahvasta ammattinyrkkeilijästä Umar Kemiläisestä, jonka ura on katkeamassa sairastumisen takia. Tukea ja suuntaa elämälle antaa islamin usko ja muslimiyhteisö täällä ja maailmalla.
Toinen, Saku Pollarin elokuva kertoo Nokian herätyksen perustajasta ja uuden kirkkokunnan luojasta Markku Koivistosta ja hänen kivisestä taipaleestaan pelastaa sieluja lopun ajan ollessa käsillä.
Molemmissa elokuvissa päähenkilöistä sekä heidän kompleksisesta elämästään rakentuu inhimillinen, mielenkiintoine, silmiä avaava ja koskettavakin kaari. Katsojalle annetaan mahdollisuus matkaan, jossa ensimmäiset johtopäätökset ihmisestä muuttuvat ja elokuvan myötä avautuu toisenlainen ajattelumaailma sekä kuva toisenlaisesta ihmisestä kuin elokuvan alussa.
( Ehkä molemmissa on kysymys ihmisen pienuudesta elämän myllerryksessä, siitä surumielisestä tietoisuudesta, miten yksin ihminen useimmiten on).
Mutta miten saada katsoja mukaan matkalle, jos katsoja ei ole koskaan ajatellut mennä Rovaniemelle, ei pidä nyrkkeilystä eikä ole kiinnostunut uskonasioista. Miten saada matkalle mukaan, jos elokuvan vahvuus on juuri matkassa ja sen aikana tapahtuvassa muutoksessa.
Eikä kysymys ole vain ensimmäisen minuutin vauhdikkaasta alusta – kuin madosta ongenkoukussa – vaan tänä päivänä kestävästä, riittävän pitkästä jännitteestä, joka vangitsee katsojan mukaansa.
Tätä vaatii televisio, eikä se ole pahitteeksi elokuvallekaan.
