Nainen ikäisenään elokuvassa
Tänään 22.30 TV1 esittää Hanif Kureishin käsikirjoittaman ja Roger Michellin ohjaaman Tyttären talossa (Mother, 2003,). Päähenkilö Anne Reid esittää siinä juuri leskeksi jäänyttä vanhempaa naista, joka kohtaa tyttärensä rakastajan ja ajautuu suhteeseen tämän kanssa. Kyse on seksuaalisuudesta, vanhenemisesta, omanarvontunnosta, äiti-lapsi-suhteesta. Tämänikäisiä naispäähenkilöitä, jotka eivät ole kuningattaria, näkee fiktiossa harvoin. Harvinaisuudessaan jo siis katsomisen arvoista ja arvostelujen ja tekijöiden perusteella ilman muuta. Dikiboksi saa taas hyristä omaa - ei niin hiljaista - lauluaan, kun katsoja menee nukkumaan ja siirtää katsomisajan jonnekin sopivampaan hetkeen.
Vanhempi nainen tai äitisuhde on harvinainen myös dokumentin puolella. Motherin innoittamana tulee mieleen lähinnä Ken Wardropin Undressing My Mother (2004, Irlanti) Elokuva on kuvaus vanhenevasta leskeksi jääneestä naisesta, joka puhuu vartalostaan, ikääntymisestään, suhteestaan edesmenneeseen mieheensä ja ikävästään tätä suurta rakkauttaan kohtaan. Ja riisuu itsensä alastomaksi. Ihailen paitsi tekijän mutkatonta äitisuhdetta, myös nuoren miehen kykyä ymmärtää kenestä elokuva kertoo.
Elokuva on muodoltaan puhdas, kaunis ja kunnioittava, se tuo mieleen Eeva Kilven runot äidistään. Poika (kuten Kilpikin) näkee äidin, mutta myös naisen. Wardrop piirtää ihailevan, mutta tarkasti näkevän kuvan äidistään ja samalla kertoo paljon itsestään. Kamera ei näytä äidistä kuin fragmentteja ja pojasta ei mitään. Ilman nimen antamaa tietoa, emme tietäisi katsovamme ohjaajan omaa äitiä. Ja jos tämä olisi fiktio, mitä se muodon puolesta hyvin voisi olla, jäisimme paitsi juuri tuota tietoa, mitä se kertoo äidin ja pojan suhteesta, että äiti riisuuntuu poikansa kameran edessä ja kertoo syvimmistä tunnoistaan naisena.
Wardropen elokuvan kesto on 6 minuuttia. Sen vaikutus kestää vuosia.
Undressing My Mother on Uuden Kinon helmiä, vieläköhän esityskertoja on jäljellä?
