Viitseliäisyys palkitaan. Kerstin Degerman 05.11.08
Viime vuosina suomalaiset tuotantoyhtiöt ovat onnistuneet kotiuttamaan Eu:n Media-ohjelman tukirahoja paremmin kuin unionin muut pienet jäsenmaat ja vähintään yhtä hyvin kuin pohjoismaiset naapurimaamme. Tämä on tervetullut lisäraha alan yhtiöille: Suomalainen AV-ala on kai aina ollut tunnettu siitä, että laatu on länsimainen mutta hintalappu ei…
Media-ohjelmassa on kolmenlaista rahaa tuotantoyhtiölle: Hankekehittelytukea, rahoitustukea (i2i) ja tv-levitystukea. Tässä jutussa keskityn hankekehittelyhakemuksiin, ihan siitä syystä että rahoitustuki on aika automaattinen, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät, ja TV-levitystuki on käytännössä mahdollinen vain sellaisille dokumenttihankkeille, joilla on monta ennakko-ostokanavaa jo ennen varsinaista kuvausvaihetta. Sen sijaan hankekehittelytuki on mahdollinen, vaikka hakijayhtiöllä ei vielä välttämättä ole kansainvälistä kokemusta.
Onnistunut hakemus on aina monen tekijän summa. Pitää olla hyvä hanke, sellainen, että tekijät ja tuottaja jo sisimmissään tietävät, että tämä voi kiinnostaa katsojia Suomen rajojen ulkopuolella. Aihe voi olla mitä vain – mieleeni tulee esimerkiksi Suomen ainoasta parfymööristä kertova hanke. Hyväkään hanke ei sinänsä riitä: lisäksi tarvitaan tuotantoyhtiö, joka on vähintään vuoden vanha, ja joka on ennestään tuottanut ja levittänyt vähintään yhden ohjelman kansallisesti.
Tarvitaan myös tuottaja, joka on aidosti innostunut hankkeesta. Ja jolla kynä pysyy hyvin kädessä. Ei auta, vaikka kuinka harjoittelijaa tai peräti konsulttia palkataan töihin, kun pitää kertoa miksi tämä hanke on tärkeä – ja kelle, ja mitä aiotaan tehdä, milloin aiotaan tehdä ja millä porukalla. Pitää osata selittää, miten aiotaan jalostaa käsikirjoitusta ja kuka sen tekee ja millä palkalla. Pitääkö tehdä researchia; miten se rahoitetaan ja millä aikataululla ja miksi hankkeen pitäisi kiinnostaa juuri ranskalaisia? Näihin kysymyksiin tuotantoyhtiön oma porukka yleensä osaa vastata, ulkopuolinen konsultti ei välttämättä. Hankekehittelyhakemus on parhaimmillaankin 60 % käsikirjoitusarviota, muu on sitten kiinni tuottajan ja käsikirjoittajan näkemyksestä, hankkeen kehittämisstrategiasta ja budjetoinnista, yhtiön rahoitus- ja levitysstrategiasta sekä hakijan kyvystä ”myydä” koko paketti lukijoille. Myös yhtiön oma kansainvälinen kokemus on osa arviointia.
Media-ohjelma voi – joissakin harvinaisissa tapauksissa – olla hankkeen ensimmäinen osarahoittaja. Normaalisti tuottajan kannattaa kuitenkin tehdä kierros kotimaisilla rahoittajilla ”The usual suspects” eli SES, AVEK, TV-kanavien yhteistuotantotuottajat ja teatterielokuvan levittäjät. Muukin raha kelpaa Medialle, kuten sponsorirahoitus tai erilaisten rahastojen tuet. Projekti on paljon vahvempi, jos voidaan osoittaa, että siitä ollaan kiinnostuneita kotimarkkinalla. Jos tekijät ja yhtiö ovat tuntemattomia, kannattaa ehdottomasti sitoa hanke tiiviisti kotimaisiin rahoittajiin ennen kuin siirrytään ulkomaisille rahoittajille. Kaikkein arvokkain on se ensimmäinen siemenraha, vaikka kuinka vaatimaton… tämä vinkiksi myös tv-kanaville; joskus voi pienelläkin kehitysrahalla auttaa tuottajaa aika askeleen eteenpäin, esim. pääsemään kiinni Media-tukeen.
Projekti tarvitsee siis tuottajan, joka viitsii kirjoittaa ulos kaikki tarvittavat strategiat, joka jaksaa juosta materiaalit kasaan, ja joka liittää mukaan harkitusti havaintomateriaalia ja tekijöiden aikaisempia työnäytteitä. Tällä tuottajalla on siedettävä englannin kielen taitoa – tai mikäli ei ole, ymmärtää antaa kirjoittamansa tekstit tarkastettaviksi sellaiselle, jolla on. Hakemuksen lukevat kaksi lukijaa – meille kaikille heidän nimensä jäävät salaisuudeksi. Toinen lukija on suomalainen alan ammattilainen, toinen valitaan hakijan hakemuksen perusteella esimerkiksi todennäköisestä yhteistuotantomaasta. Tukipäätös syntyy lukijoiden palautteen perusteella, ja se on nykyään hyvin ammattimaisella tasolla; jopa negatiivisen päätöksen saaneet hakijat ovat olleet sitä mieltä, että saadusta palautteesta on ollut hyötyä.
Monesti tuottaja aavistaa jo hakuvaiheessa, ettei välttämättä mene hyvin… olen huomannut, että jos tekijät uskaltavat olla rehellisiä itseään kohtaan, huonoimmilta hakemuksilta vältytään. Mutta ylikriittinenkaan ei saa olla, se on meillä suomalaisilla usein tapana, kuten myös onneton tapa kirjoittaa kovin lyhyesti ja ytimekkäästi, kun pitäisi kirjoittaa määrällisesti paljon ja korukieltäkin…
Ei saa myöskään nuukailla väärässä kohtaa! Käsikirjoituspalkkioissa säästäminen ei anna ammattimaista kuvaa tuotantoyhtiöstä!
Median hankekehittely, joka tänä vuonna on tuottanut suomalaisille tuotantoyhtiöille ja pelifirmoille noin miljoona euroa, myöntää hankekohtaista tukea enintään 60 000 euroa genrestä riippumatta, eli saman summan voi hakea sekä animaatioille, dokumenteille että fiktioille.
Media-ohjelman polku tähän aika toimivaan nykytilanteeseen on ollut pitkä ja välillä täynnä solmuja; on ollut soft loania, osittain takaisinmaksettavaa tukea, jälleeninvestointiehtoa ja vaikka mitä. Myös arvioinnin perusteet ovat vuosien varrella olleet hiukan hämäriä, ja aikataulu dokumentintekijälle välillä liian pitkä. Pitkä se on nytkin, mutta jokainen voi arvioida, voiko tähän kelkkaan lähteä, kun tiedetään että marraskuun puolessavälissä on hakemuksen jättö, helmikuussa tuottaja saa (epävirallisen) päätöksen, ja sopimus on kourassa ja 70 % rahasta tilillä touko/kesäkuussa 09.
Käy meillä Deskissä, ennen kuin lähetät hakemuksesi Brysseliin. Neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi! Lopuksi, muista halvin tapa verkottua Euroopassa: Median koulutusohjelma. Katalogista löytyy kursseja myös dokumenttituottajille, katso osoitteesta www.mediadesk.fi.
Kerstin Degerman
Kirjoittaja on töissä Suomen Media Deskissä
