Kysymyksiä
Hyvin harvan dokumenttielokuvan jälkeen ( siis DocPoint esityksen jälkeen) olen käynyt lukuisten ihmisten kanssa niin erilaisia ja mielenkiintoisia keskusteluja kuin Pekka Lehdon Epäilyksen varjossa.
Osa keskustelusita on koskenut tietysti sen toteutuksen luonnetta. Onko elokuva riittävän slekeä ? Onko se rakenteellisesti puolen välin jälkeen epäselvä? Tuleeko syyttämättä jättäminen puskasta ? Onko Olli Rehnin päätös ryhtyä toimiin epädramaattisesti rakennettu? jne..
Mutta ennenkaikkea elokuva on herättänyt kysymyksiä Suomesta, politiikasta, mediasta ja meistä.
Lehdistössä on kirjoitettu Suoposta. Minulle taas elokuva kertoo aika paljon suomalaisesta mediasta ja toimittajista. Kuva ei ole kovin imarteleva ja ei ihme, että Arne Wessberg totesi elokuvan nähtyään, että tämä tapaus olisi hyvä käydä Ylessä läpi askel askeleelta case-tapauksena uutisoinnista.
Entä politiiko ja poliittinen kultuturi ennen ja nyt. Juttelin elokuvan jälkeen politiikan eturiviin kuuluvan vanhan tuttuni kanssa, joka naureskeli, että jokaisellahan meillä piti olla KGB ja Stasi-suhteet. "Mutta mulla oli lisäksi CIA ja brititkin". Mutta on aika muuttunut kun vain britti lähettää enää joulukortin.Kuinka raskauttava on silloin Rusin yksi tapaaminen Kööpenhaminassa KGB:n kaverin kanssa, josta tapaamisesta hän myös raportoi.
(Itse vanhana DDR:n tunnustuskomitean varapuheenjohtajana muistan kun Stasin kaveri ihan vain ohiajaessaan poikkesi kotiini Poriin saadakseen informaatiota maailman rauhanliikkeestä).
Miten Olli Ainola tiesi epäilyistä Rusia kohtaan kuukautta annen kuin Suopo soitti Rusille ?Miksi julkisuuteen vuoti vain Alpo Rusi, vaikka Suopon kuulusteluissa ja tutkimuksissa oli paljon ihmisiä Stasi-yhteyksien takia ?
Maaliskuussa 2002 Suopon päällikkö Seppo Nevala kertoi Ahtisaarelle Rusiin kohdistuvista epäilyistä todeten samalla, että joka tapauksessa tapaus on vanhentunut. Samasta syystä Alpo Rusi jätettiin roikkumaan hirressä kun prosessin jälkeen kumpaakaan veljeksistä vastaan ei nostettu syytettä.Miksi sitten koko prosessi ? Ja eikö tällöin juuri julkisen prosessin takia olisi pitänyt valtion viedä oikeudenkäynti loppuun asti, julistaa kuten Ahtisaari toteaa Alpo Rusi syyttömäksi.
( Ahtisaari on poikkeuksellisen tiukkana elokuvassa ja hänen heittonsa suomalaisista poliitikoista tulee varmasti elämään pitkään).
Ja ennenkaikkea :miten on oikeusvaltiossa mahdollista käydä pitkä ja julkinen prosessi, jossa ihminen leimataan loppuelämäkseen ennenkuin kyseistä henkilöä on tuomittu tai asetettu edes syytteeseen ?
Ai niin. yksi elokuvan vahvoja puolia on, että Alpo Rusi ei siinä ole minusta todellakaan sankari vaan hyvin oma itsensä. Hhamo, josta ei ole kovin helppo pitää.
10 kommenttia
Ke 03.02.2010 @ 12:46
Kylmä tasavalta ... Tän kaiken sekoilun voi laittaa täysin supon piikkiin. Miksi piti alkaa penkoa stasia ilman vahvaa näyttöä , tai ylipäätään ollenkaan ?
To 04.02.2010 @ 01:31
Kannattaa myös lukea ensin vaikka Alpo Rusin: Vasemmalta ohi ja sen perään Lipposen muistelmat osa I. On mielenkiintoista vertailla kummankin näkemyksiä mm. 1970 -luvun suomalaisesta poliittisesta elämästä ja sen kytköksistä KGB:hen ja Stasiin. Niin erilaisia ovat näkemykset. Rusin kirjan puolesta puhuu mm. äärimmäisen yksityiskohtaiset ja tarkat lähdeviitteet sekä analyyttiinen asioiden käsittely. Lipposella ei lähdeviitteitä ole , onhan ne vain muistelmat.
Rusin toiminnasta 1970 -luvulla ei löydy Lipposen kirjasta sanaakaan, vaikka niin suuri "roisto" kuin Rusi olikin. Rusi laitettiin liisteriin ainoana erittäin merkittävänä 70 -luvun "tietojen vuotajana". Melkeinpä syytteiden perusteella voisi Rusia rinnastaa Kim Philibyyn. Ihmettelen, että tuolla "meriitillä" Lipponen ei Rusia "muista". Toki Lipponen muistaa mainita Juhani Suomen johdolla toimineen UM:n ns. "everstijuntan" ( eivät olleet upseereita). Juhani Suomi taas oli elokuvan mukaan Alpo Rusin esimiehenä UM:ssä (vrt. Köpenhaminan KGB -yhteydenotto ). No Rusin jupakkahan nousi esiin vasta 2003 , joten mielenkiinnolla jään odottamaan Lipposen muistelmien II -osaa !
Joskus totuus löytyykin siitä, mistä ei mitään ole kirjoitettu eikä mitään puhuttu.
Vielä muutama vuosi sitten uskoin vahvasti SUOPO:n riippumattomuuteen ja ammattitaitoon. Rusin tapauksen jälkeen ajatukseni ovat muuttuneet.
To 04.02.2010 @ 12:10
Pauli Pentin ja Pekka Lehdon sillisalaattimainen Epäilyksen varjossa antoi erinomaisen selkeän ja paljastavan kuvan poliittisesta veljellisestä kulttuuristamme, jossa ainoaksi moraaliseksi koodiksi on asetettu henkilökohtaisen hyödyn ja edun tavoittelu.
Eihän tuo ollut Rusille kuin tavallista kovempi työhönottohaastattelu, sillä hyvä veli -järjestelmä toimi hänenkin kohdalla niin että hänet palkittiin lokoisalla suurlähettilään viralla, erinomaisella viinikellarilla ja eläke-eduilla, joista tavallinen kansalainen voi vain haaveilla.
Asian ollessa otsikoissa, koko juttu vaikutti alusta alkaen Supon limboilulta, todelliselta riman alitukselta, sillä vähemmälläkin järjellä ymmärsi että kaksikymmentä vuotta vanhoilla arkistotiedoilla ei ollut vähäisintäkään merkitystä
nykyhetkessä, menossa olevassa ajassa.
Oli vaikea uskoa, että onko meillä todella noin surkea ja kehno vastavakoilu, että vakoilijatkin saadaan kiinni vasta arkistojen avauduttua. Rysän päältähän vakoilijat pitää ottaa kiinni. Miksi Supo ei ota kiinni niitä vakoilijoita, joita taatusti on, jotka tässä hetkessä välittävät korvausta vastaan teollisuuttamme, elinkeinoelämäämme, yhteiskuntaamme ja tavallistakin kansalaista vahingoittavia tietoja sille, joka niistä maksaa.
To 04.02.2010 @ 17:30
Summa summarum. Koko juttu oli poliittinen. Ilmeisesti ei ollut tarkoituskaan saada ketään kiinni. Rusi oli sopiva uhrilammas. Kuten Ahtisaari sen selkeästi ilmaisi, Rusissa ei ole poliittisen pelurin vikaa, siksi hän todella säikähti ja otti koko näytelmän tosissaan. Media tanssi ihan sen mukaan, miten valta mediaa tanssitti. Palkkioksi kärsimyksistään ja uhrilampaan osastaan, Rusille järjestettiin stressittömät päivät postikorttimaisemissa.
Ketään ei syytetty, kun ei ollut tarkoituskaan syyttää.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Erinomaisen hyvä dokumenttielokuva, jolle sillisalaattimainen rakenne sopi hyvin, jonkin sortin pirstaleisuus ei häirinnyt yhtään. Asia vei.
Pe 05.02.2010 @ 11:37
Tuleeko tämä dokumentti nähtäväksi Ylen Areenaan?
Pe 05.02.2010 @ 20:44
Tuleeko tämä dokumentti nähtäväksi Ylen Areenaan?
ei tähän hätään.
aikoinaan tulee.
nyt uusinta sunnuntaina iltapäivällä TV 2 Dokumenttiprojekti
La 06.02.2010 @ 14:42
I' very much love to read the Dokblog in English. Is there any chance?
Best regards from Cologne,
Julia Wiegand.
La 06.02.2010 @ 15:22
Hi Julie.
You are not the first one to ask it.
So actually we just consider to have a new team of writers
and shift to englihs as a one possibility.
Especially when Finn-English has it´s own peculiar humour.
Iikka
Ma 08.02.2010 @ 21:00
Muistan hyvin vuoden 2002 tilanteen, jolloin Rusin asia nostettiin esiin. Uskon, etten silloin ollut ainoa, joka heti oivalsi, mistä on kysymys. Hän, kun sattui "tyhmyyksissään" asettumaan Suomen keskustan kansanedustajaehdokkaaksi Uudellemaalle, kun hänen olisi pitänyt asettua minkä tahansa muun puolueen (esim. SDP:n) ehdokkaaksi.Tyhmyydestä (lue keskustapuolueen jäsenyydestä ainakin etelä-Suomessa) aina sakotetaan. Olemmehan me kansalaiset joutuneet kestämään tiedotus- (= painostus-)välineidenkin typerää Vanhas-jahtia vuodesta toiseen ja sitä ennen Jäätteenmäki-, EskoAho-kännykkäisä-pudotuspeliä ym. ym... loputtomiin. Ei voi sanoa muuta kuin, että järkevää ihmistä tympii. Suomalaisten poliitikkojen pelkuruutta ja harkintakyvyttömyyttä osoittaa erinomaisen hyvin sekin, ettei "Tiitisen listaa" ole julkistettu. Ei oikein osaa vetää muita johtopäätöksiä, kuin että halpalento mahdollisimman kauas: Hakemaan turvapaikkaa vaikka Somalian auringon alta.
