Mitä tapahtuu dokumenttielokuvalle televisiossa? Iikka Vehkalahti 16.10.08
Televisio on ollut ja on dokumenttielokuvien pääesityspaikka, mutta kaikkialla maailmassa dokumenttielokuvia työnnetään yhä kauemmas primetimesta ohjelmiston periferiaan. Niinpä koko ajan joutuu miettimään, mitä olisi tehtävä?
Muistan, kun Dokumenttiprojektin lojaali tukija, kanavapäällikkö Ilkka Saari tuli Edinburghista ja kertoi, että siellä dokumentteina esiteltiin BBC:n Miljonääri köyhäilemässä- tyyppisiä tuotantoja, jotka seikkailevat reality-tv:n, asiaohjelmien ja viihteen risteysmaastoissa. Ja BBC:tä on perinteisesti pidetty dokumenttien kultamaana.
Mutta BBC:n merkittävimmän dokumenttielokuvanpaikan ( monta Oscar- ja muuta palkintoa keränneen) Storyvillen budjettia supistettiin aikamoisesti ja sillä on nyt vuodessa vain 25 ohjelmapaikkaa - nekin BBC 4:lla. Ja koko BBC esittää vähemmän kansainvälisiä dokumentteja
kuin YLE.
Arte – kaikkien kulttuurikanavien äiti. Ranskan Artesta on kuulunut jo jonkin aikaahuolestuttavia uutisia jo ennen suuren gurun Thierry Garrelin lähtöä. Säädyllsen tehtaan ohjannut Thomas Balmes huokasi joku aika sitten: ”täytyy varoa sanan dokumenttielokuva mainitsemista.”
Ja Yleisradion TV 2.ssakin mietitään yhteisvoimien ja pää punaisena mihin Dokumenttiprojektin ohjelmat sijoitetaan, jotta kanavalle vahva ja tärkeä brandi säilyisi tilanteessa, jossa kanavan perusprofiili on pastelli: elämäntapaa, perhettä, lapsia, tapahtumia ja urheilua.
Mihin sitten sijoittaa Dokumenttiprojekti, kun dokumenttielokuvien kestot vaihtelevat 48 minuutista kahteen tuntiin ja aiheet keskitysleireistä ternimaitokauppiaaseen? Ja kun nykyisen paikan – tiistaisin klo 22.05 – tuhoaa vähän väliä urheilu ja kun Yleisradio on asettanut
TV 2.lle tavoitteeksi tavoittaa myöhäisillassa ennen kaikkea nuorisoa. Ja kun ennen uutisia vaihtelevanpituisten dokumenttien sijoittaminen ohjelmistoon on nykyisessä televisiomaailmassa melkeinpä mahdotonta.
Hyvin monesta syystä televisiomaailma on muuttunut rajusti muutaman vuoden aikana. Tarjonnan määrän kasvu, digitaalisten ja satelliittikanavien tulo markkinoille ja internetin laajeneva käyttö on ollut vaikuttamassa siihen, että Yleisradiokin pyrkii profiloimaan eri kanavansa tunnistettavaksi,
oman laatuisekseen. Kilpailtaessa katsojista pyritään eri ohjelma-ajat ja paikat profiloimaan niin, että ne olisivat helposti tunnistettavissa ja muistettavissa. Katsojasuhteen luomiseksi ja ylläpitämiseksi ohjelmapaikka sarjoitetaan ja suunnataan tietylle katsojaryhmälle. Ja lähtökohtana on asiakaskeskeisyys, toisella nimellä katsojien saaminen.
Niinpä televisio-ohjelmia tehdään tuotantoina, formaatteihin perustuen, tehokkaasti ja tulostavoitteellisesti.
Tunnustan. Yksittäisinä kappaleina tehty dokumenttielokuva ei kuulu tähän maailmaan. Edelleen dokumenttielokuvia tehdään sanomisen pakosta, taiteellisesta intohimosta, pyrkimyksenä luoda jotain erilaista ja ainutlaatuista. Kertoa ihmisille tarinoita, jotka tekijät kokevat tärkeiksi ihmiskunnalle, yhteiskunnalle ja yksityisille ihmisille. Niinpä tuotanto kestää kuukauden sijasta vuosia, elokuvat ovat tyyleiltään ja muodoiltaan sekä kestoltaan hyvin erilaisia eikä niitä tehtäessä ole ajateltu määrättyä yleisöryhmää.
On helppoa sanoa, että suurelta osin maailmassa tuotetut dokumenttielokuvat eivät tavoita niille asetettuja vaatimuksia, liian moni on keskinkertainen, ikävystyttävä, tekotaiteellinen ja yllätyksetön.Mutta viimeiset kymmenen vuotta televisiossa ovat kyllä opettaneet minulle, että
ilman suuria tavoitteita ei synny myöskään niitä merkittäviä elokuvia ja jopa mestariteoksia, joiden takia dokumenttielokuvia tuotetaan ja joiden takia dokumenttielokuvaa arvostetaan.
Ikävä kyllä pelkään, että allekirjoittaneenkin harjoittama pyrkimys ottaa huomioon television muuttunut luonne dokumenttielokuva tuotannossa on vaikutukseltaan kaksisuuntainen. Toisaalta se pakottaa dokumentaristit ottamaan huomioon yleisön ja yleisön saavuttamiseen – kertaan: maailmassa tehdään liian paljon ikävystyttäviä keskinkertaisia dokumentteja, joita kukaan ei halua nähdä. Mutta toisaalta se on johtanut myös dokumenttielokuvien toteuttamiseen tuotantoina television tarpeisiin, joka on ollut tie myös keskinkertaisuuteen.
Ai, niin mistä löytyy dokumenttielokuville ohjelmapaikka TV 2:ssa, jos ja kun on etsittävä uusi paikka urheilun sirpaloimalle tiistaille klo 22.05? Voi olla, että pää punaisena pohtiminen on johtamassa ratkaisuun, joka kaksoisstrategiassaan voi johtaa Dokumenttiprojektin aseman
vahvistumiseen. Katsotaan.
