TARINATELTTAAN, TARINATELTTAAN.
Vau, mikä ilma. Aivan ihanteellinen, symbolinen ja suomalainen. Juuri oikea päivä Tarinateltalle, joka pystytetään Kiasman edustalle tänään. Ja joka esittää n'ytöksissään yhden uskomattomimmista tarinoista mitä olen kuullut tai nähnyt.
On oikeastaan harmi, että samaan aikaan, kun Ateneumissa kesksutellaan dokumentin levitysmahdollisuuksista esiintyy Kiasmassa ( klo 15) Tarinateltta, joka on erinomainen esimerkki pyrkimyksestä toimia monialustaisesti. Nettiin suunnitellut tarinat elävät televisiossa ja myös festivaalaiesityksessä.
Koska tänään Tarinatelttaa näyttää tarinan, joka on vain uskomaton. Nuorimies kertoo 22 minuuttia auto-onnettomuudesta, jossa kuolee hänen ystävänsä, hän itse lähes halvaantuu ja... Niin ja katsojana nauroin hillittömästi 20minuuttia tarinan kestosta. Kaikki me nauroimme lähes lattialla kiereskellen.
En ole uskaltanut katsoa tarinaa uudestaa, peläten että kysymyksessä oli katselutilanteen aiheuttama joukkohysteria. Mutta toissapäivänä Lyytisen Erkko kertoi nauraneensa yksin junassa Riihimäelle katsellessaan yksin samaa tarinaa.
Joten tänään aion katsella sen uudestaan klo 15 ja /tai klo 18.
