Kesäkirje 6: lisää kansainvälisyydestä
Jatkan kansainvälisyydestä. Miksi on niin jumalattoman tärkeää, että suomalaiset dokumentintekijät kulkevat ulkomailla, harjoittavat kansainvälistä yhteistyötä .
Ei vain siksi, että monelta osin paratiisimainen Suomi on myös ummehtuneen nurkkakuntainen.Eikä siksi, että sujomalainen tekijä ryhtyisi tekemään elokuvia ulkomailla.
Vaan siksi, että pystyisi löytämään oman ajattelunsa universaalisuuden, yleisinhimmillisyyden ja koskettavuuden.
Jotta oma ajattelu joutuu ulkopuoliseen testiin ja joutuu vastaamaan kysymyksiin, jotka ovat olennaisia elokuvan teolle. Onko aihe todella tärkeä ja ainutlaatuinen? Onko tekijän ajattelu ja lähestyminen riittävän omaperäistä ? Miksi todella teet tämän elokuvan ? What is the story ? Mikä kuljettaa elokuvaa eteenpäin ? Mikä pitää elokuvan osat koossa? Mikä on elokuvan tone ?
Eli kansainvälinen koulu, jossa voi joutua samaan kehään maailman parhaiden tekijöiden, tuottajien ja commissioning editoreiden kanssa, kehittää parhaimmillaan ammattitaitoa hyppäyksellisesti. Tai sitten masentaa...
Mutta parhaimmillaan kasainnvälisyys pakottaa tekijän myös asettamaan ammattilisen kunnianhimon tavallista korkeammalle tasolle. Se pakottaa myös löytämään elokuva emotionaalisen jännitteen ( koska loppujen lopuksi elokuva on luotneeltaan hyvin emotionaalinen ilmaisuväline).
Minulle ammatissani jokainen kansainvälinen tapahtuma on oman ajattelun skarppaamista: riman nostamista omassa ajattelussa. Helposti, kovin helposti ryhtyy tyytymään vähempään kuin pitäisi, jos rimana toimii vain kansallinen taso.
