Turkkilaiseen tapaan
Perjantai-ilta. Klo 21.30 valitollisen televisiokanavan TRT:n ykköskanavalla. Suora lähetys. Aiheena dokumenttielokuvafestivaalin palkintojenjako. Tunnin mittaisen galan aikana jaettiin palkintoja elokuville, joita etukäteen arvioitiin liian poliittiseksi Turkin hallitsijoille.
Mielenkiintoinen tapahtuma. TRT oli järjestänyt kolmannenkerran dokumenttielokvuafestivaalin, jossa oli ensimmistä kertaa myös kansainvälinen kilpailu ( jossa mukana mm. Space Tourists, Wall To Wall, Corridor 8 jne..).
Juryssa meikäläisen lisäksi istui Al- Jazeeran dokumenttikanavan johtaja Muhamed., NHK:n veteraani ( SilkRoad) Keichiro Kondo, Eurodocin Anne – Marie , SVT:n Axel Arnö ja turkkilainen paljon palkittu Atalaya.
Kirjoitan kilpailusarjasta ja juryn työskentelystä erikseen, mutta erikoisin tai mieleenpainuvin oli palkintojenjakotilaisuus, jossa palkintoja lavalla suorassa gala-illassa jakoivat juryjen puheenjohtajien lisäksi - ja ennenkaikkea - mm. TRT:n, Bosnian, Makedonian televisioyhtiöiden pääjohtajat, kulttuuriministeriön ja suurpankin edustajat.
Tapahtumalla oli selvästi muukin agenda kuin pelkästään dokumenttielokuvan arvostuksen nostaminen. ”Ottomania” kuvaili istanbulilainen ystäväni tapahtumaa seuraavana päivänä.
Mutta silti mielenkiintoista, että juuri dokumentti oli valittu TRT:n välineeksi esitellä kansainvälistä luonnettaan, vahvistaa asemaansa naapurimaiden suuntaan jne...
Ja: kansallisessa sarjassa ensimmäinen palkinto oli 15 000 euroa ja kansainvälisessä sarjassa jaettiin viidelle elokuvalle 37500 euroa.
Ja : toisen kansallisen sarjan kaikki kolme palkittua oli selvästi poliitttisia elokuvia ( Kurdi, Armenialainen, vankila-elokuva). Kansainvälinen ykköspalkinto meni puolestaan – ei huippuhienosti kuvatulle ja osin jopa reportaasinomaiselle, mutta ehdottoman koskettavalle , liikuttavalle tarinalla naistyöläisistä jotka olivat vuosien kamppailun tuloksena saaneet tehtaan omiin käsiinsä Argentiinassa.
Ja Women Of Brukman elokuvan kanadassa asuva ohjaaja osoittautui palkintojenjakotilaisuudessa vuonna 1980 maasta karkotetuksi turkkilaiseksi, jonka ilo oli ylitsevuotavaa – suorassa televisiolähetyksessä. TRT:n pääjohtaja oli puolestaan lavalla jopa osin vaivautunut.
Itse Gala-ilta oli yhtä ikävystyttävä kuin suomalaiset palkintojenjakogaalat televisiossa, mutta kotimaassa ei ole koskaan niitä poliittisia takavirtoja, joita aisti Istanbulissa.
