Dokumenttielokuva on lahja.Antti Haase 12.10.08
Avaan työpäiväni lukemalla tätä blogia. Lapissa asuvalle tekijälle Dokblog on tarjonnut mahdollisuuden kokea päivittäin kuuluvansa dokumentintekijöiden yhteisöön. Tornion kahviloissa tapaa harvoin toisia dokumentintekijöitä, kiinnostavia dokumentiaiheita kyllä sitäkin enemmän.
Iikka Vehkalahti vieraili Torniossa perjantaina kertomassa Lönnrot –projektin tavoitteista ja tilanteesta. Paikalle oli saapunut täysi salillinen ihmisiä Lapin Lisä –käsikirjoittajaverkostosta ympäri Lappia, ammentamaan virtaa Iikan energiasta. Aivan Lapin Toinen Suomi –projektin avauksen kuulijamäärään ja joukkohurmokseen ei päästy, mutta tunnelma oli silti harras ja innostunut. Omaan haaviini Iikan puheesta jäi erityisesti kehoitus kamppailuun ajatuksen ja tunteen laiskuutta vastaan.
Iikka pyysi minua kirjoittamaan Dokblogiin jutun lappilaisen dokumenttielokuvan ”skenestä”. Kerroin siitä tarkemmin joskus toiste, sillä Iikan kehoitus ohjasi ajatukseni ja tunteeni juuri lukemaani Lewis Hyden kirjaan ”The Gift”. Kirjan alaotsikkona on ”Creativity and the Artist in the Modern World”. Hyden kirja avasi minulle merkittäviä uusia näköaloja dokumenttielokuvan ja taiteen arvosta, jonka syvintä olemusta ei pystytä selittämään markkinatalouden logiikalla. Nämä näköalat haluan nyt jakaa tämän blogin lukijoiden kanssa.
Kerron ensin lyhyesti, kuinka tämä kirja päätyi yöpöydälleni. Kävin kesällä 2007 Australiassa ”kuratoimassa” Finnish Documentary Day:n, jonka Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu järjesti yhdessä entisen opinahjoni Australian Film TV & Radio School:n kanssa. Matkan yhteydessä tapasin Sydney:ssä entisen käsikirjoitusopettajani Kathryn Millard:n. Käsikirjoitusopintojeni ”sieluksi” muodostuivat teehetket Kathrynin kirjojen ja elokuvajulisteiden täyttämässä työhuoneessa. Näissä tapaamisissa hän innosti minua lukemaan, katsomaan ja kuulemaan erilaisia taideteoksia, jotka hänen mielestään ”resonoivat” sen hetkisen käsikirjoitukseni kanssa. Tavatessani Kathryniä uudestaan usean vuoden jälkeen kesällä 2007, kysyin häneltä: ”Mikä kirja minun kannattaisi lukea, joka ”resonoisi” elokuvan tekijän roolini kanssa?”. Kathryn lupasi miettiä asiaa ja lähettää maililla vastauksen. Viimein pari kuukautta sitten sain häneltä sähköpostin. Kathryn pahoitteli vastauksen viivästymistä uuden elokuvansa tuotannon vuoksi (http://www.thebootcake.com/). Hänen vastauksensa oli Lewis Hyden kirja ”The Gift”.
Hyden mukaan taitelijalla on kolme lahjaa:
1. hän saa idean / inspiraation teoksen tekemiseen lahjana
2. hänellä on oma lahjakkuutensa, joka mahdollistaa teoksen tekemisen
3. valmis teos on lahja yhteisölle
Markkinataloudessa tavoitteena on yksityisomaisuuden kasvattaminen ja turvaaminen. Lahjojen tarkoituksena on puolestaan niiden antaminen, vastaanottaminen ja eteenpäin välittäminen. Lahjat luovat yhteisöjä ja ylläpitävät niiden sosiaalisia suhteita. Erilaiset henkiset ja aineelliset lahjat yhdistävät perheet, suvut, kansat ja viime kädessä kaikki ihmiset toisiinsa.
Kauhajoen tapahtumien jälkeen poliitikot laidasta laitaan ovat peräänkuuluttaneet yhteisöllisyyttä. Lewis Hyden mukaan yhteisö ei synny markkinatalouden logiikalla, vaan lahjojen avulla. Suomalaiset dokumenttielokuvat ovat merkittävä osa niitä kulttuurin tarjoamia lahjoja, joiden avulla yhteisöllisyys syntyy. Kamppailu ajatuksen ja tunteen laiskuutta vastaan ilmenee lahjoina, joita ainakin minulle ovat myös tämä blogi ja Iikan vierailu Torniossa.
“My concern is the gift we long for, the gift that, when it comes, speaks commandingly to the soul and irresistibly moves us."
- Lewis Hyde
