Luontoelokuvia katsomassa
Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä tulee neloselta Luc Jacquet'n ohjaama Pingviinien matka, yksi maailman katsotuimmista dokumenttielokuvista. Paitsi, että se ei ole dokumenttielokuva.
Elokuva on huolellisesti rakennettu fiktio elämän synnystä ja selviytymisestä. Se on huolella tutkittu, havainnoitu ja totta siinä kuinka se kuvaa Etelänavan keisaripingviinien ihmeellisen matkan ja elämäntavan ja on tietysti huikaisevan kaunis, mutta dokumenttia se ei ole. Tai oikeammin, se todistaa vääräksi elokuvien luokittelun dokumentteihin ja fiktioihin. Pingviinien matkan genre on luontoelokuva, mutta myös romanttinen draama tai draama. Sen havainnot ovat luontosuhteessa oikeita, siellä on eittämättä tieteelliset faktat kohdillaan, ehken tiedettä hieman popularisoiden.
Tarina kerrotaan silti niin kuin se kerrottaisiin ihmisistä, kun tyttö- ja poika pingviini kohtaavat, me tunnemme kemian päähenkilöiden välillä kaulojen kaartuessa ja muodostaessa sydämen. Sydämen symboliarvo pingviineillä ei varmaankaan ole aivan sama kuin ihmisillä, peräkkäisissä kuvissa ei välttämättä ole samat pingviinit ja sukupuolten erottaminen on vaikeaa, mutta silti; he kohtasivat ja rakkaus saa lähikuvissa täyttymyksensä. Ja kun pariskunta menettää pakkaselle kokemattomuuttaan munansa, ei itkua saa miltei lakkaamaan. Onnellisiakin loppuja tulee, pakahduttavuuteen asti niitäkin. Elokuva on taitavasti rakennettu, mallisuoritus siitä miten tarinaa kerrotaan. Suurin osa tarinasta kerrotaan kuvilla ja faktoja selventämässä sekä tunnetta korostamassa on alkuperäisversiossa Morgan Freemanin lämmin, ymmärtävä kertojaääni.
Pingviinien matka herättää kysymyksiä tekemisestään. Kuinka on ollut mahdollista kuvata ne lähikuvat parittelevista pingviineistä? Jos samat kuvat esitettäisiin ihmisistä, elokuvantekijää syytettäisiin riistosta, verrattaisiin kohtausta pornografiaan ja lätkäistäisiin K 18 ikäraja. Näillä kuvaajilla on vastuullaan myös pingviinien lisääntyminen, eivätkö linnut häiriintyneet ympärillä pyörivistä ihmisistä? Ja mikä kamera kestää näitä pakkasasteita? Ja millä varusteilla siellä ihminen pärjäsi? Tai kun se muna syntyy ja putoaa jäälle, kuinka kuvaaja on kyennyt kuvaamaan sen kauhistuttavan hetken, kun pakkanen halkaisee munan? Eikä vienyt sitä lämpimään? Näitä kysymyksiä en ole muita luontoelokuvia katsoessani pohtinut, Pingviinien matkan äärimmäinen inhimillistäminen tekee minut myös tietoisemmaksi sen elokuvallisista keinoista ja elokuvaa tehneistä ihmisistä.
Elokuvateattereihin tulee 17.4. Lukas Moodyssonin Mammutti, myös erittäin taitavasti rakennettu elokuva. Ja niin pelkistetty, että se tuntuu luontokokemukselta. Moodyssonin leikkaaja Michal Leszczylowski sanoo fiktioelokuvien olevaan pohjimmiltaan dokumentteja, koska ne dokumentoivat todellisia tunteita.
Moodysson kuljettaa elokuvassaan meidät tunteelta toiselle. Hetket ovat tosia, hyvin havainnoituja, mutta toisin kuin pingviinien kanssa, jään täysin kylmäksi. Edes lapsen satuttaminen ei minua järkytä. Kun Moodysson aiemmin kuvasi Reikä sydämessäni -elokuvassa pornografiaa, äärimmäistä ja raakaa yhteiskunnan seksistymistä, olin järkyttynyt. Osin kuvaston, mutta suuremmaksi osaksi sen takia, että samastuin silti ihmisiin kuvissa. Tunteet olivat tosia. Enkä pystynyt katsomaan elokuvaa kokonaan. Mammutissa tiedän mitä henkilöt tuntevat, mutten tunne heidän mukanaan. Mammutti kertoo kuitenkin saman tarinan kuin Pingviinien matkakin ja visuaalisesti aivan yhtä huikaisevasti. Molemmissa tiedämme tarinan lähdettyä liikkeelle mitä tuleman pitää. Siinä missä Pingviinien matkan selkeys on hyve, Mammutissa se on häiritsevää. Pingviinien matka kasvattaa tunnetta aina uudelleen ja uudelleen, Mammutti sammuttaa sen aina uudelleen. Kunnes tulemme loppukohtaukseen, kuvastoon, jonka olemme alussa nähneet ja ymmärrämme sen nyt aivan toisin. Moodysson on antanut maistaa hyvän ja pahan tiedon puusta ja vihdoin tunteet tulevat.
Pingviinien matkan katsottuaan, ja tunnevyörystä selvittyään miettii hetkellisesti omaa hiilijalanjälkeään ja kuinka pelastaa jäätiköt. Mammutin katsottuaan on päivä toisensa jälkeen hämmennyksen vallassa, on joutunut perimmäisen epätoivon eteen, kuinka pelastaa ihminen? Ja pitäisikö.
Pingviinien matka Ohjaus Luc Jacquet Nelonen 13.4. klo 17.10
Mammutti Ohjaus Lukas Moodysson, elokuvateattereissa 17.4.
Kirjoittaja osallistui leikkaaja Michal Leszczylowskin seminaariin AVEKin Kohtaamisia-koulutussarjassa
