Ankara paikka
IDFA:n Forum on ankara paikka. Tapahtuma, jossa vielä joitakin vuosia sitten pärjäsi ihan kohtuullisesti, jos ohjaaja oli ansioitunut, tuottajakin jo jotain tehnyt ja esiteltävässä hankkeessa oli jotain ideaa. Vaan ei enää.
Forumiin hakee joka syksy n. 500 tuottajaa projekteillä, joita on rahoitettu, kehitelty ja usein myös esitelty jo sitä ennen kansainvälisillä televisiomarkkinoilla, mistä löysät on otettu jo pariin kertaan pois. Forumiin valitaan näistä alle 50 tuotantoa. Parikymmentä hanketta esitetään edelleen perinteiseen tapaan isossa salissa parillekymmenelle rahoittajalle. Loput viedään pienempiin istuntoihin joukolle valikoituja commissioning editoreita, joita juuri siinä pöydässä esiteltävät projektit voisivat todennäköisimmin kiinnostaa.
Trailerit ovat parhaimmillaan ällistyttävän hyviä. Traileri, joka saa muutaman minuutin kestossa vedet silmiin ei synny sattumalta. Tai sellainen traileri, joka antaa hetkessä lupauksen näkemyksestä, tyylistä ja jopa elokuvan sisällöstä. Hyvä traileri tehdään tyypillisesti materiaalista, jonka on kuvannut kuvaaja ja leikannut leikkaaja. Se luo salissa välittömästi hyvää tahtoa. Kaikkihan me katsomme mielummin jotain hyvää kuin huonoa. Onnistuessaan traileri poistaa suuren osan lukijoiden mieleen katalogitekstin perusteella hiipineistä epäilyistä ja hankalista kysymyksistä. Ja kun traileri on fantastinen, niin sen jälkeen on helppoa.
Nordisk Forumissa tunnelma on leppoisampi kuin IDFA:ssa. Se voi joskus hämärtää sitä , miten paljon valmistautumista, viitseliäisyyttä, taitoa ja oikeaa ajoitusta kansainvälisen rahoituksen hankkiminen IDFA:ssa nykyään suomalaisiltakin edellyttää. Se on kallista ja aikaavievää puuhaa kaikille. Se on sitä myös elokuvien rahoittajille.
