WRECKAMOVIE
Timo Vuorensola vetää miljoonaprojektia Iron Sky, joka on elokuva natseista ja kuusta. Älyttömältä kuulostavan hankkeen yksi monista älyllisistä saavutuksista on yhteisöllinen prosessi, jota Vuorensola kumppaneineen toteuttaa netin kautta elokuvan luomisessa.
Vuorensolan edellinen elokuva, tuhansien nettiosallsitujen yhteistyönä syntynyt Star Wreck-parodia on kerännyt noin kaheksan miljoonaa katsojaa netissä.
Sen perusteella uusi elokuva - käsikirjoittajana Johanna Sinisalo – on saanut rahoitusta niin Suomesta kuin mm. Saksasta yli neljä miljoonaa euroa.
Ja vaikka elokuvalla on Sinisalon tasoinen käsikirjoittaja ( ja Tero Kaukomaa suomalaisena tuottajana) elokuvan toteutuksessa käytetään edelleen yhteisöllisyyttä netin kautta.
Kuka tahansa voi kantaa ideakortensa kekoon osoitteen www.wreckamovie.com kautta. Kannattaa vierailla.
MielenkiintoIsta on, että dokumenttielokuvan puolella ei tällaista nettiyhteisöllisyyttä ole paljon kokeiltu, Suomessa – Linuxin syntymämaassa- ei lainkaan. Vaikka luulisi juuri dokumenttielokuvan hyötyvän mahdollisuudesta, jossa voisi kenen tahansa kuvaamalla materiaalilla olla hyvinkin käyttöä tyyliin RIP- Remix Manifesto.
No Lönnrot2017.fi projektin yhteydessä mitä ilmeisemmin toteutettava isomman kokoluokan webdokumentti tulee ainakin yrittämään.
3 kommenttia
To 22.10.2009 @ 12:58
Kröhöm, nyt taitaa arvon blogistilta unohtua, että Star Wreck on yksi viime aikojen huonoimmista elokuvista, näytteleminen on melkoisen kökköä... enpä taida jatkaa litaniaa - tulevasta teoksesta en voi sanoa mitään, hyvän summan ovat saaneet kasaan, mutta onko suunta oikea?
Pitäisikö siis dokumentin tekijöiden laittaa anomuksensa nettiin? Onko "perusrahoitus" vähenemässä?
Keskustelun avauksena hyvä, aina on hyvä pöyhiä vakiintuneita malleja ja miettiä uusia ratkaisuja suomalaisen elokuvan ammattimaiseen tekemiseen (paino sanalla ammattimainen).
To 22.10.2009 @ 16:35
Kröhöm, nyt taitaa arvon blogistilta unohtua, että Star Wreck on yksi viime aikojen huonoimmista elokuvista, näytteleminen on melkoisen kökköä... enpä taida jatkaa litaniaa - tulevasta teoksesta en voi sanoa mitään, hyvän summan ovat saaneet kasaan, mutta onko suunta oikea?
Kiitoksia palautteesta! Toivotaan, että Iron Sky putoaa paremmin teikäläiselle!
Pitäisikö siis dokumentin tekijöiden laittaa anomuksensa nettiin? Onko "perusrahoitus" vähenemässä?
Nettirahoituksen mahdollisuudet - jos siitä puhutaan - ovat melko monipuoliset nykyään, mutta huomattavaa on, että mahdottomuuksiin ei nettirahoituksella päästä. Itse tapaan ajatella, että jonkunlainen "maaginen raja" minkä netistä saa kasaan ilman ihan levottomia stuntteja on n. 100000€. Moni ei ole tähän yltänyt, mutta hankkeet kuten Swarm of Angels (harmillisen kuolleen oloinen nykyään - korjatkaa, jos olen väärässä) ovat yltäneet sinne.
Itse en sulkisi perinteistä rahoitusmallia pois laskuista lähtiessä kehittämään hankkeita, mutta hyvällä konseptilla voi saada kerättyä pohjarahaa kasaan netistä. Mm. palvelut kuten IndieGoGo erikoistuvat juuri tällaiseen "kymppitonnien keräilyihin", ja ovat onnistuneet sekä fiktio- että dokumenttirintamalla jeesimään näissä. Jos rahaa tarvitaan enemmän, kääntyä kannattaa muiden tahojen suuntaan, mutta usein rahoitusta hankkiessa ongelmia tulee juuri siinä, että projekti saadaan riittävän kiinnostavaksi jo *ennen* rahoitusneuvotteluita.
Netti tarjoaa oivan mahdollisuuden kanavia hyödyntämällä kerätä pohjalle pieni rahoitusosuus jolla toteutetaan esimerkiksi teaseria, demoa tai muuta mielenkiintoista, ja oikein käytettynä myös loistavan ympäristön rakentaa yhteisö elokuvan/dokumentin ympärille jo ennen kuin euroakaan markkinointirahaa on käytetty. Tätä varten mm. Wreckamovie on oivallinen - osallistuttamalla yleisön mukaan varhaisessa vaiheessa saadaan sekä käyttöön liuta resursseja, että pöhinää nettiin, ja myös kättäpidempää osoitettavaksi rahoittajille elokuvan mahdollisesta kiinnostuksesta.
Keskustelun avauksena hyvä, aina on hyvä pöyhiä vakiintuneita malleja ja miettiä uusia ratkaisuja suomalaisen elokuvan ammattimaiseen tekemiseen (paino sanalla ammattimainen).
Allekirjoittanut uskoo, että kahdesta vakiintuneesta mallista olisi päästä ensisijaisesti eroon:
1: ajatus "suomalaisesta" elokuvasta. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että elokuva tehdään suomen kielellä? Näin kannattaa toimia nyt ja jatkossa. Mutta virhe ajattelussa tulee, että kielen pitäisi rajoittaa elokuvan markkinointi, levitys ja kiinnostus maahan, jossa kieltä puhutaan. Star Wreck - josta et juurikaan piitannut, mutta puhutaanpa konseptina - osoitti, että "suomalaisella" elokuvalla on huomattavasti potentiaalia myös kansainvälisellä kentällä, kunhan siihen vaan päästäisiin käsiksi. Netti pyyhkii väkinäisen maaraja-ajattelun jo pelkällä automaattisella globaaliuudellaan pois, ja se lienee sen yksiä vahvimpia piirteitä. Enää ei tarvitse jumittaa ajatuksessa että tehdään suomalaista elokuvaa suomalaiselle yleisölle suomalaisilla ehdoilla, vaan voidaan - huolimatta kotimaasta, kielestä tai edes aihepiireistä - tehdä elokuvaa laajalle yleisölle. Aihe kuin aihe, maailmasta löytyy kyllä ihmisiä, joita kiinnostaa. Kysymys on - miten heidät tavoitetaan, ja miten elokuva saadaan heidän näppeihinsä.
2: ajatus "ammattimaisesta" elokuvatuotannosta. Millä määritellään "ammattimainen"? Kalustolla? Budjetilla? Palkkakuluilla? Laadulla? Yhä useammin ns. "amatöörit" pääsevät rellestämään perinteisesti "ammattilaisille" varatulla kentällä, ja syy on selkeä: työkalut elokuvantekoon halvenevat jatkuvasti. Koulujen tuoma oppi ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa elokuvantekijää, eikä sen puutekaan. Perinteisemmin nähtynä koulutus on tarjonnut työkalut, kontaktit, perusohjeistuksen ja turvallisen paikan jossa kokeilla ja epäonnistua. Mutta lopultakin, kaikki on kiinni kahdesta asiasta: intohimosta ja näkemyksestä. Jos nämä löytyvät, ei ole mitään syytä miksi raivata tietyt tekijät "ammattilaisiksi" ja tietyt "amatööreiksi" - kyse on, lopultakin, vain ja ainoastaan hyvistä elokuvista. Ja tämä pitäisi huomioida rahoitusta jaettaessa: SES ja YLE eivät saa olla sossuja etabloituneille ammattilaisille, joista huolimatta sisällöstä, ideasta ja taidoista jaetaan rahaa, vaan ovet pitäisi olla auki kaikille, jotka kävelevät sisään hyvän tarinan, intohimon ja näkemyksen kanssa. Netti ja teknologian kehitys hämärtävät paperille rakennettuja rajoja ammattilaisten ja amatöörien välillä - ja juuri niin sen pitäisi ollakin.
Katsoa voi vaikkapa mitä KV-kentällä ovat tehneet Tarantinosta lähtien Paranormal Activityyn "amatööreiksi" luokitellut tekijät, ja kotosuomesta - jos nyt rajataan Star Wreck pois listasta, kun se selvästi karvat nostaa pystyyn kohdallasi - esimerkiksi Mitä meistä tuli -leffan tekijät. Herää kysymys: mikä on ammattilaisen määritelmä enää? Palkka? Ei kuulosta kovin hyvältä määritteeltä puhuttaessa kulttuurista.
