Dokumenttiklubi Joensuussa. Jussi Virratvuori 13.10.08
Viime vuoden lopussa Pohjois-Karjalan Alueellisen Elokuvayhdistyksen elokuvasihteeri Pekka Silvennoinen soitti ja kertoi haluavansa perustaa Joensuuhun dokumenttielokuviin erikoistuneen elokuvakerhon. Kerho tarvitsi kuulemma vetäjän ja Pekka oli sitä mieltä, että allekirjoittanut sopisi tehtävään.
Muutamaan viikkoa myöhemmin pidimme dokumenttielokuvakerhon aloituskokouksen, johon osallistui n. 20 ihmistä. Vapaamuotoisessa kokoontumisessa päätettiin kerhon nimeksi DokumenttiKlubi ja tehtiin linjauksia siitä, millaisia elokuvia näytettäisiin, milloin ja missä. Päätimme, että kevätkaudella näytettäisiin viisi dokumenttielokuvaa ja sama tahti jatkuisi syksyllä. Aluksi keskityttäisiin kotimaiseen tarjontaan ja myöhemmin ottaisimme ulkomaistakin mukaan. Esityspaikaksi päätimme Elokuvakeskus Tapion.
Ensimmäisenä elokuvana oli pohjoiskarjalaan palanneen, tuoreen Jussi-patsaan saaneen Ari Matikaisen ”Yhden tähden hotelli”, jota saapui seuraamaan 50 ihmistä. Ari itse osallistui näytökseen ja kertoi elokuvansa taustoja. Kevään muina elokuvina esitettiin Ravintola Pekingissä (ohj. Mika Koskinen), BAM (ohjaaja Jouni Hiltunen) sekä Palnan tyttäret (ohjaaja Kiti Luostarinen). Lisäksi Erja Dammert saapui Joensuuhun esittämään ”Arvoitusten huone” –elokuvansa ja elokuvasali oli täynnä sekä elokuvan katsojia että Erjan kuuntelijoita. Ylimääräisenä elokuvana esitimme toukokuussa vielä Arto Halosen ”Pyhän kirjan varjon”.
Alkaneen syksyn aloitimme esittämällä yhden lauantaina aikana neljä Seppo Rustaniuksen vuotta 1918 käsittelevää dokumenttielokuvaa (Tie tuntemattomaan, Punaiset esiliinat, Punaorvot sekä Uhrit 1918). Päivän teemaksi valitsimme jo elokuussa teeman ”kansallinen tragedia”, josta tulikin Kauhajoen myötä ajankohtainen teema. Seppo itse osallistui tilaisuuteen; esitteli kunkin elokuvan, niiden syntyhistorian sekä vastaili paikalle saapuneitten n. 60 ihmisen kysymyksiin. Tapion vanhassa elokuvateatterisalissa (vuodelta 1927!) oli lämmin ja harras tunnelma. Haavoja ei suljettu eikä aukaistu, vaan keskityttiin elokuvan keinoin ymmärtämään sitä, miten haavojen syntyminen voitaisiin estää.
Keskustelu elokuvien jälkeen jatkui pitkälle iltaan kulttuuriravintola Wanhan Jokelan salissa. Itse asiassa – Seppo Rustanius kertoi elokuvayleisölle saman tarinan kuin DocPointissa viime helmikuussa pidetyssä elokuvan ensi-illassa. Viimeisimmän Uhrit 1918–syntysanat sijoittuvat Joensuuhun ja ravintola Wanhaan Jokelaan, jonka pöydän ääressä keväällä 2004 silloinen Avekin tuotantoneuvoja Timo Humaloja oli kysynyt Sepolta, josko tämä voisi tehdä käsikirjoituksen vuoden 1918 uhreista (Seppo ja Timo olivat molemmat kyseisenä viikonloppuna Joensuussa kouluttamassa käsikirjoittajia).
Seuraavana aamuna istuin Sepon kanssa hotellissa aamupalalla. Keskustelimme Sepon seuraavasta hankkeesta eli ”Muurmannin legioonasta”. Seppo oli toimittanut minulle etukäteen yhden käsikirjoitusluonnoksen, johon hän pyysi minulta kommentteja historioitsijan roolissa. Keskustelun aikana heitin ilmaan idean, että ehkäpä Sepon kansalaissotaelokuvista pitäisi tehdä neljän elokuvan dvd–julkaisu; Rustaniuksen nelogia, joiden nimet olisivat punainen, valkoinen, punainen ja valkoinen. Jos Kieslowskilla oli väritrilogia, niin kyllä tamperelaisen suutarin pojan pitää laittaa paremmaksi ja tehdä värinelogia! Sepon tuntevat tietänevät kyllä, miten idea innosti Seppoa visioimaan hanketta eteenpäin…
