Dokumenttielokuva ja eettiset kysymykset kiinnostivat Joensuussa.Jussi Virratvuori 08.10.08
Ohjaaja Arto Halonen käväisi eilen 7.10. syntymäkaupungissaan
esittämässä dokumenttielokuvansa Pyhän kirjan varjo yhdessä elokuvan
toisen käsikirjoittajan Kevin Frazierin kanssa.
Lisäksi herrat järjestivät elokuvan jälkeen yleisöluennon Making monsters, jossa he käsittelivät esimerkkien kautta yrityseettisiä ja ihmisoikeuskysymyksiin liittyviä asioita.
Yllättävää kyllä – keskellä iltapäivää pidettyyn elokuvanäytökseen
osallistui melkein 200 katsojaa ja luentoakin kuunteli yli 60
tarkkaavaista silmä- ja korvaparia. Pienessä itäsuomalaisessa
kaupungissa tämä yleisömäärä on melkoinen.
Yleisömenestystä ei voi selittää sillä, että ohjaaja on kotoisin
Joensuusta ja väki olisi lähtenyt katsomaan elokuvaa juuri siksi. Sillä
Pyhän kirjan varjoa esitettiin Joensuussa jo toukokuussa, jolloin
ensimmäinen näytös oli loppuunmyyty ja muutenkin dokumenttielokuva veti
viikon aikana hyvin väkeä katsomoon.
Selitys löytynee siitä, että Arton ja Kevinin julkituoma asia –
kansainvälisen yritystoiminta ja ihmisoikeudet – on yhä vain
ajankohtaisemmaksi muuttuva ja ihmisiä kiinnostava. Kuvitelkaa – jopa me
maalaiset täällä susirajalla olemme näistä asioista kiinnostuneita!
Kuvitelkaa – puolentoista tunnin elokuvan jälkeen yleisö kuunteli
luentoa melkein kaksi tuntia luentoa ja osallistui aktiivisesti
debattiin Arton ja Kevinin kanssa.
Salissa istuessani mietin Arton tapaisia dokumentaristeja, jotka
jaksavat nostaa tärkeinä pitämiään asioita esille myös elokuviensa
ulkopuolella. Esimerkiksi John Webster saarnaa – nyt kuillekin kuin
perheelleen – ilmastonmuutoksesta ja yksilöllisestä vastuusta. Se, mitä
herrat ovat esittäneet valkokankaalla, jatkaa elämäänsä myös
elokuvateatterin ulkopuolella.
Ei voi välttää ajatusta, että ehkäpä dokumenttielokuvien näkemiselle ja
kokemiselle on syntynyt meidän ihmisten keskuudessa luontainen tarve.
Kun formaatteihin puettu ja yksinkertaistettu tiedonvälitys ei meitä
enää kosketa, haluamme eläytyä ja tuntea maailman kokonaisvaltaisemmin.
Kaipaamme todellisia tarinoita.
Se on muuten oikeasti yhäkin ihme. Se, että istuu elokuvateatterissa
ison kankaan edessä katsomassa dokumenttielokuvaa, yhdessä 200 muun
lajitoverin kanssa ja ymmärtää olevansa tunteva ja ajatteleva ihminen.
Parhaimmillaan tämä vapaana pysyvä ilmaisumuoto, vapaat sanat, vapaat
äänet ja vapaat kuvat – siis dokumenttielokuva – näyttää meille
maailmankuvan. Kuvan meidän ihmisten maailmasta.
--
Jussi Virratvuori
jussi.virratvuori@kirjokansi.info
”Heipä hei. Tervetuloa maan päälle.
Kesällä on kuuma ja talvella kylmää.
Maa on pyöreä ja märkä ja täyteen ahdettu.
Elätte enintään siinä sata vuotta täällä.
Minä tiedän vain yhden säännön: olkaa ystävällisiä”
- Kurt Vonnegut (1922-2007)
1 kommentti
To 09.10.2008 @ 16:38
YLE on kaikessa hyvässä niitä ainoita yleisradioyhtiöitä, jossa vielä tehdään dokkareita talon sisällä eli nk in-house dokkareita. Ja näinhän tämän julkisen palveluorganisaation pitääkin toimia. Dokkaritoimitukseen kuuluu yksitoista toimittaja/ohjaajaa, jos ja kun Ulkolinja otetaan laskuihin mukaan. Tämä toimitus palvelee televisiotuotantoa puhdaspiirteisesti eli ideaa lähdetään aina viemään kohti tuotantoa esityskanavan ja slotin ja sisällön ehdoilla. Tekijälähtöisyys ei ole motiivi eikä funktio, mutta katson, että dokumentit silti tehdään ja tuotetaan yksilöllisesti.
Kaavioajattelu ei aina tuo paljoakaan pelivaraa sisällä tuotettuihin dokkareihin eikä tuotantokulttuuri tunne festivaaliversioita. Silti festivaaleille pääsy on aina jotain tavoittelemisen arvoista.
Ensi viikolla menee umpeen DocPointiin ilmoittautuminen ja edelleen minä pähkäilen ehdotusten kanssa. Aiemman mekaniikan mukaan parhaiten menevät läpi yhteistuotannot tai ne dokkarit, jotka tilataan tuotantoyhtiöiltä dokumenttislotteihin. Silti en vertailisi laatua tämän mukaan, koska tekemisen reunaehdot ja dokumentin tavoitteet ovat täysin erilaiset.
Joskus hämärinä hetkinä kuitenkin koen, että verrattuna tuotantoyhtiöihin me emme ole aina samalla lähtöviivalla, kun käsissämme on mielestämme kv. tai festarikelpoinen idea. Tuotantoresurssit on mitoitettu slotin vuosibudjetin mukaan emmekä me saa vetoapua ulkopuolisilta instansseilta. Ajatellen tekemisen mittasuhteita ja esitettyjä tuntimääriä, niin edelleen perin harvoin meidän ehdottama dokkari päätyy festivaalisarjoihin - ikävä kyllä.
Toisaalta festaridokkari ei aina ole hyvä tv-dokkari ja päinvastoin. Katseluolosuhteet ovat tyystin erilaiset, samoin yleisö. Onneksi YLEllä on vielä slotit ja tilaa kaikenlaiselle ja erilaiselle dokumenttituotannolle.
