Muutoksen aika. Iikka Vehkalahti 12.11.08
Kevättalvella 2008 kiusasin Tv 2:n johtoa ja muutamaa tuottajaa pitkillä ja kriittisillä kirjeillä, joiden perusajatuksena oli: jotain on tehtävä jotta suomalainen dokumenttielokuva menisi eteenpäin eikä taaksepäin.
Konkreettisena syynä huoleen oli tilanne, jossa jo kolmatta vuotta peräkkäin urheilu söi jatkuvasti Dokumenttiprojektin varsinaista esityspaikkaa siten, että ajatus jokaviikkoisesta samalla paikalla esitettävästä hyvästä okumenttielokuvasta oli pelkkä unelma.
Tilannetta oli yritetty paikata monella tavalla: sijoittamalla toinen ohjelmapaikka seuraavalle illallemyöhään. Sijoittamalla joitakin vahvoja (kuten Stranded – tulee uusintana tänään Dprojektissa - ja Kenen joukoissa seisot) viikonloppuun lähelle primetimea ja synnyttämällä uusintapaikka Sunnuntaidokkarin.
Digitaalisuuden myötä katsojaluvut olivat laskeneet selvästi. Kun aikoinaan Dokumenttiprojekti oli keskiarvona 250 000 katsojan ohjelmapaikka, puhuttiin nyt 100 000 pienemmästä yleisömäärästä. Ja joskus tuntui: mitä hienompi elokuva sitä vähemmän katsojia.
Mutta huoleen oli myös muita syitä. Esitin 34 ihmiselle (puolet heistä dokumenttielokuvanparissa työskenteleviä) kaksi kysymystä.
- Mikä on Dokumenttiprojektin esitysaika televisiossa ?
- Nimeä viisi merkittävää suomalaista dokumenttielokuvaa viimeisten 10 vuoden ajalta. Dokumenttia, joita katsomaan olet varta vasten asettunut tai joista olet seuraavana päivänä herättänyt keskustelua ?
Huolestuttavaa oli tietysti että vain vajaat puolet tiesi oikean vastauksen aikavastauksen: tiistaisin klo 22.05.Yhtä moni arvasi päiväksi keskiviikon ja hajaääniä saivat myös muut päivät.
Mutta vielä huolestuttavampaa oli, että edes dokumenttielokuvien ohjaajat/tuottajat eivät pystyneet helposti nimeämään viittä dokumenttia, jotka olisivat iskeneet lujasti heihin.
Viime keväästä lähtien onkin sitten uudestaan ja uudestaan TV 2:n sisällä keskusteltu siitä, mitäpitäisi tehdä. Osana tätä prosessia on synnytetty tämä dokblog, siihen liittyy koko Dokumenttiprojektin nettisivuston uusiminen, joidenkin erikoistuotantojen käynnistäminen, entistä tiukempi linja tuotantojen valmistamisessa, markkinointistrategioiden uudistaminen,
brandin vahvistaminen, imagotrailerit televisiossa.
Osana tätä prosessia Dokumenttiprojekti kutsuu ohjaajia ja tuottajia yhteiseen palaveriin 10.12 klo 10 pohtimaan sitä, mitä vielä voisi/pitäisi tehdä. (Saatteena osa tämän vuoden kirjeistä). Koska esimerkit ympäri Eurooppaa kertovat, että ilman ponnisteluja dokumenttielokuva voi päätelevisiokanavilla pahasti urpahtaa.
2 kommenttia
Ke 12.11.2008 @ 23:47
En voinut olla kirjoittamatta lyhyttä kommenttia täältä Tanskanmaalta. Olen asunut täällä kohta kymmenen vuotta ja koko tämän ajan olen ylpeänä kertonut Dokumenttiprojektista tanskalaisille kollegoille. Heistä moni on jo vuosia pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että “suomalaisessa televisiossa kaikki on paremmin”. Luin huolestuneena blogia. Tällä viikolla Danmarks Radio yllätti minut nimittäin positiivisesti uudella dokumentti-slotilla DR2 kanavalla. Slotin nimi on Dokumania (vastaava tuottaja monille varmasti tuttu Mette Hoffman Meyer) ja sen esitysaika on tiistaisin kello 20.30. (http://www.dr.dk/dr2/dokumania )
Dokumaniaa ei voi suoraan verrata Dokumenttiprojektiin, mutta eiköhän se ole saanut hieman inspiraatiota pohjoisilta leveysasteilta. Lähetän nämä terveiseni siinä toivossa, että YLE myös tulevaisuudessa toimii esimerkkinä muille mitä dokumenttielokuvan esittämiseen tulee.
Kira Jääskeläinen
Pe 14.11.2008 @ 07:37
Oikeassahan Kira on sikäli, että ei turhan takia Yleisradiota kutsutaan maailmalla dokumentaristin taivaaksi. Niin paljon hyviä, maailman parhaita, dokumentteja esigtetään Yleisradion eri ohjelmapaikoilla.
Mutta samanaikaisesti kaikkialla maailmassa dokumenttielokuvan - sen kaikissa eri muodoissa -
puolesta on jatkuvasti toimittava. Hyvin hlposti ja huomaamattomastikin dokumenttielokuva muuttuu muuten vain narratiivista tarinaa kertovaksi, katsojaa koukuttavaksi todellisuuden välittämiseksi
Dokumenttiprojektin kotipesä on TV2, jonka johto pitää todella vlipittömästi Dokumenttiprojektia suuressa arvossa, mutta joutuu samanaikaisesti mukautumaan kanavalle asetettuun ohjelmaprofiiliin, joka ei taas ole välttämättä Dokumenttiprojektia suosiva.
Siksi olemme etsineet Dokumenttiprojektille uutta
ohjelmapaikkaa sekä erilaisia toimenpieitä - kuten
tämä Dokblog - dokumenttielokuvan aseman säilymiseksi myös tulevaisuudessa yhtä havahna kuin se on ollut.
Iikka Vehkalahti
