Murha ja sairus I. Iikka Vehkalahti 05.09.08
Tappouhkauksia Suomeen. Demokratian tuhoava sairaus Suomessa. Neljäsataa elokuvaa maailman ongelmista – ei yhtään Suomesta. Yhteen päivään voi mahtua paljon.
Aamulla kävin läpi Suomessa opiskelevan , afganistanilaisen Sharikan, lyhytdokumenttia murhastaAfganistanissa. Neljä vuotta sitten Shakira oli kuvannut neljää naista kotimaassaan. Viime vuonnahän sai tiedon, että yksi heistä, radioaseman johtajatar, oli murhattu. Shakira palasi Afganistaniin
kuvatakseen mitä oli tapahtunut.
Kuka oli murhan takana? Sitä ei Shakira löytänyt, mutta joutui itse uhkailusoittojen kohteeksija vietti viimeiset päivät Kabulissa maan alla. Ja takaisin Suomessa, Outokummussa.Sieltäkin Shakira löydettiin. Hän sai sähköpostiviestin, jossa uhattiin suoraan hänen perhettään Afganistanissa.
Entä elokuva? Shakiran tarina oli nyt vajaan 20 minuutin lyhyt dokumentti Unescolle vaatien vielä aika paljon työtä, mutta lopputulos tulee varmasti olemaan kiinnostava ja erilainen naisten sekä journalistien asemasta Afganistanissa tänään.
Shakira työstää materiaalistaan myös 52 minuuttista elokuvaa. Ei istu Dokumenttiprojektiin, Kolmatta ulottuvuutta ajetaan alas, minne sitten valmiin elokuvan voisi Ylessä sijoittaa? Kaaviojohtamisen ja slottiajan Ylessä jäljelle jää …?
************************
Samanlaisen kohtalon kokevat lähes kaikki niistä 367 elokuvasta, joita olisi mahdollisuus katsella Brysselissä” Festival of Liberties 2008” yhteydessä. Elokuvat käsittelevät yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia lähinnä ns. kolmannen maailman maissa.
Lukiessani sähköpostikutsua , jonka liitteenä oli lista elokuvista ihmettelin jälleen kerran, kuka näkee nämä ja tuhannet ja tuhannet muut kolmannessa maissa kuvatut elokuvat ? Ja näkeekö niitä kukaan ja koskaan itse kolmansissa maissa?
Mitä olisi tehtävä, että parhaat näistä tärkeistä dokumenteista olisivat katseltavissa erityisestiniiden ihmisten keskuudessa, joiden elämästä elokuvat kertovat?
Kuvaavaa on, että näiden 367 elokuvan joukossa ei ole yhtään Suomessa kuvattua. Meillä ei oleongelmia – tai omasta maasta kiinnostuneita poliittisia elokuvantekijöitä?
1 kommentti
Ma 22.09.2008 @ 16:04
Ei tarvitse olla kuin vähän kriittisempi, myös yhteiskunnallisista aspekteista kiinnostunut tekijä (poliittisuudesta puhumattakaan) niin saa rahoittajataholta tällaista palautetta:
-No mitä nämä ihmiset tykkäävät jos sinä olet siellä kuvaamassa vaikka sinulla on tällainen kriittinen lähestymistapa?
(–He uskovat tekevänsä oikein ja onhan se julkinen paikka, ettei pitäisi olla mitään salattavaakaan)
–Ei kyllä minä nyt kanssa suhtaudun kriittisesti tähän projektiin, enkä lähde ainakaan nyt tukemaan, vaikka... (ja muita selityksiä)
Ja tämä palaute siis –ei keskiluokkaisia aiheita ja tekijöitä tukevilta elokuvasäätiöltä ja Avekilta vaan itse Dokumenttiprojektin tuottajalta (ei tosin Iikka) kun olisi pitänyt backupata kotimaista projektia kans.välisillä rahoitusmarkkinoilla.
