Kansainvälistä rahaa esimässä. IDFA I. Iikka Vehkalahti 23.11.08

Dokumenttielokuva on poikkeuksellisen kansainvälinen taiteen muoto. Se on sitä hyvin usein aiheiltaan, mutta myös rahoitukseltaan. Ja raha muuttaa paljon.
 
Aloittaessani kymmenen vuotta sitten Tv 2:n Dokumenttiprojektin tuottajana dokumenttielokuvan kansainvälinen rahoitus oli melko alkutekijöissään. Maailmalla oli kyllä jo huomattu, että vaativia ja suuria dokumentteja ei tehdä vain yhden maan rahoitukselle, mutta silti ns. rahoitusfoorumeita
oli maailmassa vain muutamia.
 
Nyt rahoitusta etsitään kaikkialla, niin koulutusohjelmien kautta kuin foorumeillakin, julkisissa pitchaustilaisuuksissa. Ja niinpä muutama vuosi sitten Dokumenttiprojektin tuotannossa olevat dokumentit saivat enemmän kv-rahaa kuin mitä oli koko Dokumenttiprojektin kotimainen vuosibudjetti.
 
Merkittävää kansainvälistä rahoitusta ovat saaneet mm.Honkasalon Melancholian 3 huonetta, Websterin Katastrofin aineksia, Halosen Pyhän kirjan varjo, Balmesin Säädyllinen tehdas ja Hiltusen BAM.
 
Rahoitusta näille ja monille muille dokumenteille on haettu eri tavoilla. Esittelemällä hankkeet suoraan kahdenkeskisissä tapaamisissa eri tv-yhtiöiden commissioning editoreille, kansainvälisille yhteistuottajille, pohjoismaiden elokuvasäätiöiden edustajille tai pitchaamalla tuotantoja julkisissa rahoitusfoorumeissa.
 
Näiden lisäksi mm. Eurodoc, Twelwe For The Future tai Discovery Campus ovat tarjonneet koulutusohjelman kautta rahoituskanavia; prosessissa on löytynyt yhteistuottajia, commissioning editorit ovat tutustuneet tuotantoihin ja pitchaus tapahtuma on hyvin valmisteltu. Erityisesti nuoremmille tuottajille nämä kuten myös pienemmät rahoitusfoorumit ovat kätevin kanava kansainvälisyyteen.
 
Näkyvintä on juuri julkinen pitchaus, joka noudattaa useimmiten Amsterdamin ( IDFA) mallia.Eli siinä tuottaja, ohjaaja ja tuotantoa tukeva comm editor esittelevät 7 minuutissa elokuvahankkeen parhaassa tapauksessa sadoille kuulijoille, joiden joukossa on kymmeniä rahoituspäätöksiä tekeviä. Seitsemään minuuttiin on mahduttava myös elokuvan traileri. Esittelyn jälkeen rahoittajat esittävät kahdeksan minuutin ajan kommentteja tai kysymyksiä. Joskus he myös ilmoittavat halukkuutensa projektin rahoittamiseen, useimmiten valmiutensa kahdenkeskiseen tapaamiseen.
 
Näitä julkisia pitchauksia on arvosteltu lujastikin, viimeksi Kane Cedeström jokin aika sitten tässä blogissa.
 
Ja arvostelulle on perusteensa. Kommentit ja keskustelu on usein nopeata, kevyttä ja pinnallista, Taito pitchata korostuu itse elokuvan kustannuksella ja kommentoijat ovat hyvin sekalaista porukkaa, osa toivoo dokumenttielokuvia, osa helposti sulavia televisiotuotantoja.
 
Ja kaikkein pahinta: rahoituksen toiveessa myös ohjaajat ryhtyvät myymään sieluaan, heistä tulee kauppamiehiä taiteilijoiden sijasta. Tehtävä joka kuuluu ennen kaikkea tuottajalle.
 
Mutta toisaalta ja vahvasti toisaalta.
 
Mikäli tuottaja ja ohjaaja haluavat kansainvälistä rahoitusta, on sitä myös jollain keinolla haettava ja julkinen pitchaaminen on yksi väline. Kenenkään ei ole pakko myydä sieluaan, kun mm. Chantal Ackerman, Viktor Kossakovsky tai Markku Lehmuskallio ovat esitelleet projektejaan IDFAn foorumilla on kyse ollut kulttuuritapahtumista. Jopa Peter Watkinsin La Commune  pitchattiin aikoinaan IDFAssa.
 
Eikä kenenkä kanssa tahansa pidä lähteä yhteistyöhön. On hyvin eri asia haluaako teoksensa julkaistavan kirjana, Suomen Kuvalehdessä, Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa tai Seiskassa.
Samoin on televisiokanavien ja niiden eri ohjelmapaikkojen laita. Edes ARTE ei ole mikään monoliittinen kulttuurikanava vaan sen dokumenttiohjelmat vaihtelevat informatiivisista asiaohjelmista ns. luoviin dokumenttielokuviin. Eli myös kansainvälisessä rahoituksessa kannattaa etsiä oikeita rahoituskumppaneita.
 
Mutta hyvä on tietää, että luovien dokumenttielokuvien paikkoja ei maailman televisioyhtiöissä kovin paljoa ole. Suurin osa dokumenttiohjelmien esityspaikoista televisiossa on tarkoitettu televisiodokumenteille, millepä muulle kun televisiosta on kyse.
 
Mutta toisaalta: yksikin vierailu esimerkiksi televisiotapahtuma MIPss.ä tai Cannesin ja Venetsian elokuvajuhlilla saa dokumenttien rahoitusfoorumit tuntumaan paikkoina, joissa puhutaan sisällöstä eikä tähteydestä, luovuudesta eikä myymisestä, merkityksellisyydestä eikä viihdyttämisestä.
 
Dokumenttien rahoitusfoorumien äiti IDFA Forum alkaa maanantaina 24.11 Amsterdamissa.