Ongelmia.ongelmia ja ongelmia.
Mitä me ns. kolmannesta maailmasta kerromme? Ongelmista me kerromme. Jos joku tulee Suomeen kolmannesta maailmasta, niin mitä ajattelemme hänen tuovaan mukanaan?
Ns. kolmas maailma on ongelmineen ollut medialle sekä dokumenttielokuvantekijöille todellinen kultakaivos.( Eikä tilanne ole loppujen lopuksi niin paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana muuttunut).
Ensinnäkin siellä on aina kriisejä ja sotia. Eli uutisemme voivat uudestaan näyttää tuhottuja koteja, itkeviä äitiä, nälkäisiä pakolaisia, raskaasti aseistettuja lapsisotilaita, terrori-iskujen jälkiä, diktaattoreita ja kauhistuneita siviilejä.
Toiseksi kolmannessa maailmassa on satoja miljoonia, miljardeja ihmisiä joiden takia tunnemme syyllisyyttä ja joita haluamme auttaa. Koska niin moni elää äärimmäisessä köyhyydessä, kärsii vedenpuutteesta, kuolee AIDS:iin, ei käy koulua, on ilman terveydenhuoltoa, joutuu muuttamaan ympäristöpakolaisena kaupunkislummeihin ja kärsii ensimmäisenä ilmastonmuutoksesta.
Tähän kun lisätään vielä ihmisoikeusloukkaukset, oudot uskonnolliset käyttäytymiset, erilainen pukeutuminen, toisenlainen ihonväri, naisten huono asema, lapsityövoiman käyttö ja kummallinen kieli, niin…
Onko ihme, että tällaisesta maailmasta tuleva ihminen edustaa helposti uhkaa, ongelmia mukanaan tuovaa ja torjuttavaa.
Ja kun me tämän olemme tajunneet, yritämme sitten eri tavalla kertoa suomalaisille, että maahanmuuttajat ovat oikeastaan kunnon kansalaisia, hyviä urheilijoita, erinomaisia yrittäjiä, kunnollisia perheenisiä, vieraita kulttuureja pitää ymmärtää ja oikeastaan Afrikassa kaikki hymyilevät. ( Tällaista mediakäyttäytymistä jotkut kutsuvat hyssyttelyksi).
Nuorena, rajoittuneena ja Pohjolan perillä sijaitsevana yhteiskuntana meille on ongelmallista kertoa Euroopan ja USAn ulkopuolisesta maailmasta.
Ehkä siksi olen aina kokenut dokumenttielokuvan jopa kirjallisuutta vahvempana välineenä toiseen todellisuuteen siirtymisessä ja sen ymmärtämisessä. Koska parhaimmillaan dokumenttielokuva on kokonaisvaltainen kokemus, joka universaalisuudessaan koskettaa jokaista ihmistä riippumatta asuinpaikasta.
Ja samanaikaisesti se välittää meille kokemuksen ja tiedon hyvin toisenlaisesta fyysisestä ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä.
Tämä on varmasti myös yksi syy siihen, miksi niin suuri osa maailman dokumenttielokuvista on kuvattu ns. kolmannessa maailmassa. Ironista vain on, että näitä elokuvia tuskin koskaan nähdään niissä maissa, missä ne on kuvattu.
Ja kummallista kyllä: globalisoituvassa maailmassa niitä nähdään entistä vähemmän myös ns. kehittyneessä maailmassa, joka kehittyneisyydessään on kiinnostunut syömisestä, asumisesta, ihmissuhteista, omasta nautinnosta (olkoon kyse seksi tai kulttuuri).
Joten jälleen kerran olen sitä mieltä, että Kolmas ulottuvuus on ollut eräs YLEn tärkeimmistä ohjelmapaikoista. Ei siksi, että se kertoisi ongelmista vaan koska se on pyrkinyt tietoisesti löytämään inhimillisiä erilaisia tarinoita toisista kulttuureista ja siten avaamaan silmiämme näkemään globaalin diversiteetin.
Ja siksi ainakin VOD muodossa Kolmanenn ulottuvuuden pitäisi pystyä jatkamaan elämäänsä.
