Maailmallaa on melkoinen määrä dokumenttielokuvafestivaaleja ja määrä vain tuntuu kasvavan. Lähes jokainen niistä jakaa palkintoja, joista päättää monesti kansainvälinen jury. Juryt määrittelevät useimmiten kriteerinsä itse, niinpä kriteereistä riippuen palkinnot vaihtelevat.
Useimmiten dokumentielokuvafestivaalien juryt kootaanmahdollisimman tunnetuista elokuvantekijöistä, kriitikoista, toisten festivaalien edustajista ja jonkin verran levittäjien tai rahoittajien keskuudesta.
Kokemuksesta voi sanoa, että ehkä hankalin juryn jäsen on voimakkaan, persoonallisen oman elokuvanäkemyksen omaava ohjaaja, jolla ei ole välttämättä silmää arvostaa tai edes nähdä jotain aivan luonteeltaan erilasita tekemistä.
Juryn katsellessa usean päivän aikana 15-25 elokuvaa ( useimmat nisitä pääsarjoissa pitkiä) ja kesakustellessa jokaisesta elokvuasta erikseen ryhmässä syntyy omia psykologisia virtauksia, joita kaikkia ei edes tiedosteta.
Kuten kaikissa ryhmissä – ja erityisesti paineen alla tiiviisti toimivissa – myös juryiissa tapahtuu oma prosessinsa, joissa jäsenet asettuvat tai asetetaan eri rooleihin ja eri ihmisille muodostuu oma aktoriteettiarvonsa. Taitavuutta vaatii pitää jury kuitenkin yhtenä ryhmänä, jossa ei synny ainakaan pahoja fraktioita tai ryhmittymiä.
Mutta on selvää, että virallisten yhteisesti sovittujen kriteerien lisäksi tai sijalle prosessissa syntyy uusia kriteerejä, joiden julkilausuminen tai määritteleminen on hyvin tärkeää lopulliselle päätöksenteolle.
Turkin kanslalisen televisioyhtiön TRT:n kansainvälisen kiplailun jury koostui japanilaisesta, ranskalaisesta, egyptiläisestä, turkkilaisesta, ruotsalaisesta ja suomalaisesta jäsenestä. Poikkeuksellsita muihin juryihin verrattuna oli, että useammalla jäsenellä oli televisioyhtiökokemusta joko kanavan johtajana tai commisisoning editorina.
Jaettavana oli viisi rahasummiltaana merkittävää palkintoa ( 10.000, 3x 7500 , 1x 5000 euroa), jolloin normaalien kriteerien ( sisältö-toteutus suhde) jo etukäteen varauduttiin erikoiskriteerien ( nuori lahjakas tekijä, vaatimattomin resurssein toteutettu outo maa, ensimmäisen kilpailutapahtuman suuntaviittojen luominen, globaalisuuden korostaminen sekä TRT:n yleisön huomioonottaminen) käyttämiseen loppuratkaisuja tehtäessä.
Mutta mielenkiintoista oli, että keskustelun aikana erääksi universaalimmaksi kriteeriksi nousi kysymys elokuvan koskettavuudesta. Siitä, tavoittiko elokuva emotionaalisesti katsojan ja pitikö elokuva katsojaa otteessaan alusta loppuun.
Hyvin herkästi jury reagoi myös siihen, mikäli elokuva pyrki propagoimaan mitä asiaa tahansa sen sijaan, että se olisi jättänyt tilaa katsojalle muodostaa oma näkemyksensä. Ja katsojan huijaaminen tavalla tai toisella – elokuvan epärehellisyys – aiheutti nopeasti negatiivisia reaktioita.
Niinpä esimerkiksi Patric Jeanin erinomaisestai totutettu Artelle toteutettu Wall To Wall maahanmuuttajista Euroopassa ei yltänyt palkintosijoille, koska se jätti katsojan täysin kylmäksi ja koska elokuvan tarkoitusperä näkyi kaiken elokuvallisuuden alta.
Koulutuksen ja dokumenttipuoskareiden neuvost puolestaan tuhosivat ( näin arvioimme) kreikkalaisen dokumentin, jossa katsojaa johdatettiin tietoisesti väärille jäljille, jotta elokluvassa olisi jännitettä , jotta elokuva saisi katsojat mukaan alusta lähtien.
Jury prosessissa elokuva arvioidaan paljon kriittisemmin ja analyyttisemmin kuin normaali katselutilanteessa. Niinpä Christian Frein paljon kehuttu Space Tourists olikin aiempaa katselua heikompi, elokuvan keskikohta oli täysin tarpeeton ja koko alkuosan ns. päähenkilö mielenkiinnoton.
Sen sijaan kirgiisialainen pieni dokumentti valloitti kömpelyydessään ja osin lavastuksenomaisuudessaan meistä jokaisen. Elokuvassa oli yksinkertaisesti unohtumattomia hetkiä.
Jury jakoi palkinnot seuraaville elokuville:
The third prize, 5000 Euros
goes to a film that is really capable to take audience in the world where the film has been shot. It does not have voice over, it does not have interviews, it does not have even clear narrative arch and you almost are ready to stop screening it. But magically it stills keeps the viewer who wants to see 5 minutes more and 5 minutes more and 5 minutes more. Why? Because the film is reaching beyond the surface of everyday reality, finding something more essential, touching and vital of the life.
Film is wonderfully shot and it uses music creatively. It is stretches the boundaries of the conventional TV-documentaries, it is challenging, unique and different. It is a real documentary film.
The third prize goes to Story of A Day by Rosana Matecki from Venezuela.
Jury had three run ups for the first prize.
One of them is not a big film, not done by lot of money or support of experienced producers. It is not glittering or perfectly constructed. But the films reaches its goal, it takes the audience to the world of the film and into to the life of the protagonist. It offers memorable moments and it’s honest by its approach, it touched the hearts of the jury.
.
The film getting special award of 7500 Euros
is simple - but beautiful.
Sometimes a little bit staged – but real.
A little bit clumsy - but charming.
And it stays in your mind. It is real, and unique.
Done by a first time film maker coming from a country we know very little about. It is a story about family living on mountains were additionally only wolves and yaks can live.
The prize goes to Cattle Camp by Alijan Nasirov, produced by Kyrgyz-Turkish Manas University from Kirgizstan.
Special Award of Ziraat Bankasi, 7500 Euros goes to a film
that is absolutely professionally and skillfully created. It is a film working as an example
of what we mean by the word a good documentary film by content and form, which are in harmony with each others.
The way how it is shot, edited and how it ties together different stories on the road trip is admirable. It goes through three very different states in Europe and is capable to catch their originality and difference by life and culture. It tells moving or humoristic ways the stories of individuals and at the same time gives another, new perspective to the question, what is Europe and what is European Union.
The prize goes to Corridor 8 directed by Boris Despodov and produced by Martichka Bozhilova from Bulgaria.
The Jury had along, intensive and interesting discussion especially about two films for the first prize.
Another one is skillfully crafted film done by two young female film makers shooting in very difficult environment in Africa. The film is about a very difficult, but extremely important universal question of war strategy which has been continuing from maybe the prehistoric times. The use of rape as a weapon of war.
The film goes beyond the painful, sad and horrifying destiny and stories of victims. It tries to reach the
next stage and level: the minds of the rapists. The reasons behind their action and the consequences of their action to their minds.
The film could go deeper, it leaves the viewer party unsatisfied and demanding film makers to do even more but at the same time what it has already achieved is important and unique.
The film does not give answers, but it´s questions stays in the mind.
Can this never be stopped and What´s wrong with men ?
The second prizee, worth of 7500 Euros goes to the film Weapon of War directed and produced by young twins from Netherland, Femke and Ilse van Velsen.
The another film discussed for the first prize is- to be honest - not the best by its cinema photography and it has even flavor of reportage in it. But at the same time it is skillfully edited and structured documentary film holding the viewer from the beginning to the very end. It tells the story of women who take their own destiny in their own hands when they occupy a factory they have been working without falling in different political traps. The film tells the history of past and present in a way that leaves to you memorable moments which moves you deeply, there were in tears in jury... It is a political film without party political message, it is a film about the importance to be proud who you are and what you do. A film about empowerment of the women and how beautiful it can be...
So when making the selection between men and women we selected women.
The first prize 10 000 Euros goes to Isaac Isitan who is living in Canada and produced by him self and Carole Poliquin.
PS. Mistä elokuvasta pidin juryn puheenjohtajaana henkilökohtaisesti eniten. Haastavin ja mielenkiintoisin ehdottomasti Story Of The Day. Emotionaalisesti koskettavin ja alusta loppuun kiinni pitävä, turkkilaiselle yleisölle tärkeä, helppo katsoa elokuva Women Of Brukman.
