Su 31.08.2008 @ 12:05admin

Websterin elokuvasta.Tue Steen Müller 30.08.08

This film is funny, clever and makes you think. If it makes you (=me) change lifestyle, is another question. Could be, let’s see.

The synopsis of the film taken from the website: Director JW convinces his wife and two small boys that the whole family should go on an oil diet, yet without having to give up their middle class suburban lifestyle. All the everyday things that we don’t do, or that we can’t help doing, make up recipes for disaster. In this comedy of errors they find themselves questioning their values and putting to test their will power and ultimately, their happiness.

Happiness, yes, because the film - which is basically a message film produced to point at the climate change and how we might contribute to this and consequently how we should behave in our daily life - is constructed brilliantly around the increasing conflict between man and woman, husband and wife who have taken the decision to do something during a period of one year. In the beginning Anu, the wife, teases John, the filmmaker, but slowly the wonderful film character Anu expresses her disagreement with the behaviour of – as she says – the ”bossy” husband, who wants to send a message to the world and just make a good film. The boys are on her side blaiming him that his video is also plastic. Right! I am let out, she says, as he progresses fanatically with his ideas and wants to create a delivery service for plant oil based diesel for cars (if I got it right) and insists that all plastic cups and other kitchen things should go... It went well with getting rid of their own car, with going to the island without using the motor of the boat, with taking train instead of airplane, buying non-plastic wrapped goods in the shop and so on. But drama got into the home and this nice Finnish/English family that made a final result to be jealous of.

The film is already ”sold” to many tv stations before production, the others should buy it now and get it on prime time, it is for all of us – and the festivals will have an example of a subject born film with a lot of information to be conveyed - that also has originality and joyful storytelling skills.

John Webster: Recipes for Disaster, Finland, 2007, 83/65 mins.http://www.deckert-distribution.com/films/deckert_252.htm http://www.millenniumfilm.fi/tbr_recipes.html http://www.recipesfordisaster.info/

Pe 29.08.2008 @ 14:02admin

Seksi dokumenteissa. Iikka Vehkalahti 29.08.08

Hupaisaa. Kaikki Dokumenttiprojektin Kiina-aiheiset dokumentit ovat saanet paljon huomiota ja kivasti katsojiakin) lehdistössä, mutta ehdoton lehdistöhitti on ollut Seksiä Kiinassa, josta jokainen lehti on kirjoittanut näyttävästi.
Niin myös Helsingin Sanomat todeten juttunsa alussa, että aiheeltaan dokumentti on yleisöä kosiskeleva JIM-kanava tyyppinen jne…
Lehdistö käyttäytyy kuin yleisö. Turistaan, kuinka halpa-arvoisia tv-ohjelmat ovat ja sitten katsellaan juuri näitä niitä ohjelmia.
Seksi ohjelman otsikossa lisää katsojalukuja helposti 100 000:lla.Tässä tapauksessa veikkaan , että televisionomainen ei lainkaan niin hyvä dokumentti Seksiä Kiinassa keräsä kaksi kertaa suuremman katsojamäärän kuin erinomainen, koskettava ja liikuttava Ylös Yangze jokea.
Ps. Aika oikea veikkaus. Seksi keräsi yli 300 000 katsojaa, Yangze alle puolet siitä.
yle.fi/dokumenttiprojekti

Pe 29.08.2008 @ 13:53admin

Minne menee kolmas maailma? Iikka Vehkalahti 29.08.08

Jälleen kerran harmittaa, että Yleisradiossa ei ole kiinnostusta jatkaa Kolmas ulottuvuus dokumenttisarjaa. Kolmas ulottuvuus (joka alkoi aikoinaan TV 2.ssa Saman auringon alla sarjana)on ollut kansainvälisestikin harvinaisuus. Siinä on esitetty vain ns.kolmannessa maailmassa kuvattuja inhimillisiä laatudokumentteja, joiden ohjaajat ovat useimmiten myös kolmannesta maailmasta.
Ja taas käsissä on puolisen tusinaa hienoja, valloittavia elokuvia ja kolme todella mielenkiintoista elokuvaprojektia.Mutta ei enää paikkaa minne sijoittaa ne.
Monessa tapauksessa – kun kyse on ollut perulaisesta, etelä-afrikkalaisesta, nepalilaisesta, intialaisesta, etiopialaisesta, brasilialaisesta jne.… elokuvantekijästä Yleisradion rahallisesti vaatimaton ennakko-osto tai osto ylipäätänsä on ollut elintärkeä sekä psykologisesti että rahallisestikin.
Sellaiset palkintoja keränneet elokuvat kuin Red Fridge, Lakshmi and Me, Brides of Desert,Brides of Allah, Steps for the Future sarja (mm. It´s My Life, Wána Wina, Miner´s Tale,Ball- winners in Cannes, Banff, IDFA), Saudado Angola, Bishar Blues etc etc… “would not  been born or would not be so good as they are without the small support of YLE.”
 Ja samaan aikaan suomalaisetovat nähneet elokuvia, jotka ovat kertoneet maailmasta tavalla joka on koskettanut sekä mieltä että sydäntä ja kertoneet miten rikkaasti voidaan elää itsekeskeisen Euroopan ulkopuolellakin.
 Mutta kulttuurikanava Teemalle tällaiset elokuvat eivät ole kulttuuria, joten hitaasti sarja hiipuu pois. Toivotaan että jollain tavalla TV 1 ottaisi edes kesäksi minisarjan näitä elokuvia, joita
Tuotetaan kasvavassa määrin eri puolilla maailmaa ja jotka ovat usein paljon valloittavampia kuin meidän oman maailmamme dekkarit tai reality tv-sarjat.
 

Pe 29.08.2008 @ 10:54admin

Dokumentti eduskunnasta. Iikka Vehkalahti 26.08.08

Aivan keskeinen osa Dokumenttiprojektin tuottajan työtä on raakaleikattujen elokuvien katsominen ja kommentoiminen. Tapahtuma, johon pitäisi pystyä keräämään mieli ja energia niin, että voi nähdä sekä elokuvan koko struktuurin katsojana ja ammattilaisena että puuttua pieniinkin, mutta usein merkityksellisiin yksityiskohtiin.
 
Keskeisenä lähtökohtana – ainakin teoriassa- pyrkimys tukea sellaisen elokuvan valmistumista, johon ohjaaja tähtää, mutta samalla ”painolastina” satojen elokuvien katsomisen ja läpikäymisen mukanaan tuoma kokemus siitä, mikä pelaa ja mikä ei.
 
Nyt hyvä mieli. Vihdoinkin dokumenttielokuva suomalaisesta politiikan teosta. Ja hyvä sellainen. Illumen tuottama ja Annika Grofin ohjaama dokumentti seuraa viiden kuukauden ajan lähinnä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tapahtuvaa terveyskeskusmaksujen ja päivähoitomaksujen korotukseen johtavaa lakiesitystä.
 
Ja kiitos valiokunnan jäsenten avoimen suhtautumisen dokumentti on dramaattinen, inhimillinen, hauska ja oikeasta poliittisesta arjesta kertova elokuva, joka tulee varmasti herättämään paljon keskustelua eduskunnassa ja sen ulkopuolella.
 
Tällaisten dokumenttien takia Dokumenttiprojekti on olemassa.

Pe 29.08.2008 @ 10:46admin

Academy Award -palkinto maanosan parhaalle dokumenttielokuvalle

Aikamoinen urakka jälleen, onneksi suurin osa työstä takana. Saksalais-ranskalaisen kulttuurikanava Arten aloitteesta jaetaan vuosittain eurooppalainen Academy Award maanosan (+Israel) parhaalle dokumenttielokuvalle. Valinnan tekee viisijäseninen lautakunta, jonka seulottavana on lähes 100 elokuvaa, jotka tuottajat tai lautakunnan jäsenet ovat laittaneet ehdolle.
 
Mukana ovat tietysti eri festivaaleilla palkintoja niittäneet elokuvat kuten Stranded, To See If I am Smiling, Durakova, Hold  Me Tight, Let Me Go, The Mother, Mosquito Problems, Corridor 8, English Surgeon, Waltz With Bazir, Citizen Havel, Man On The Wire, Flower Bridge, English Surgeon etc…Suomesta listalle ovat yltäneet Markku Lehmuskallion Matka ja Arto Halosen Pyhän kirjan varjossa.
 
Palkintoelokuva valitaan syyskuun puolessa välissä (mikäli epätoivoinen tavoite saada kaikki juryn jäsenet samana päivänä koolle onnistuu) mutta ehdokkaiden katselun jälkeen omassa mielessä on yksi mielenkiintoinen jälkimaku.
 
Itä-Euroopasta tulee hyvin mielenkiintoisia dokumenttielokuvia, kun Länsi-Euroopasta jäävät mieleen joko aika journalistisest – hyvin tehdyt – tv-dokumentit tai sitten kultturellit taidedokumentit. Kyllä, englantilaiset elokuvat toimivat varmasti paremmin televisiossa, kyllä tanskalaiset osaavat viimeistellä elokuvansa loppuun asti aiheista, jotka ovat ”valmiille” yhteiskunnalle ominaisia, kyllä ranskalaiset ja espanjalaiset ovat kultturellisesti kehittyneitä.
 
Mutta elokuvallisuus ja elämä, intohimo elämään ja elokuvaan taiteellisena ilmaisuna, elämän monimuotoisuus, epälineaarisuus, jotenkin tällaisia jälkiä jäi mieleen elokuvista, jotka oli kuvattu esim. Tsekeissä, Bulgariassa, Romaniassa..
 
Mielenkiintoista.
 

 
Mielenkiintoista myös sikäli, että tunnistaa itsessään kaksi puolta. Toisen, joka katsoo elokuvia. Ihmisenä ja dokumentintekijänä ja toisen, jossa arvioi dokumenttien istumista televisioon. Ja ikävä kyllä nämä kaksi eri puolta eivät ole suinkaan saina smaa mieltä keskenään.
 
jälkikirjoitus 01.11.09:
 
Ja palkinto meni   elokuvalle René by Helena Třeštíková
 
kts:www.europeanfilmacademy.org/2008/10/21/documentary-award-goes-to-rene/ - 11k -

Sivut

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu