Ohjaaja Arto Halonen kiertää elokuvansa kanssa maailmaa ja kertoo omassa blogissaan kokemuksistaan, viimeksi Liettuasta.
"Ad Hoc: Inconvenient Films" elokuvafestivaalin kotisivutLentokentältä suoraan hotellin kautta esitykseen. Otan pikaisen suihkun ja tempaisen Ruhnaman ja muun rekvisiitan mukaan. Järjestäjillä on yllätys: he ovat saaneet käsiinsä liettuankielisen Ruhnaman, jota esittelemme yleisölle matkassani kulkevan englanninkielisen version kanssa. Irlantilainen öljy-yhtiö Emerol käännätti Ruhnaman sekä Liettuan että Latvian kielille. Englanniksi kirjaa ei voinut enää kääntää, ja kun yhtiön hallituksessa istui liettualaisverta niin kirja kääntyi kahdelle uudelle kielelle. Emerol kruunasi tätä kautta menestyksensä Turkmenistanissa.

 Elokuvan näytös on täynnä ja ihmisillä riittää kysymyksiä. Matkalle on tullut mukaan kuvaajamme Hannu Pekka Vitikainen, jonka kanssa vastailemme yleisölle. Vitikainen on menossa yksin leffan kanssa parin viikon kuluttua Bosnia ja Hertsegovinaan, joten kysymys-vastaus-sessio toimii hänelle hyvänä lämmittelynä.

Kuvaaja HP Vitikainen ja festivaalijohtaja Gediminas Andriukaitis sekä liettuan- ja englanninkieliset Ruhnamat
Festivaalin ihmisoikeusteema ei tunnu hylkivän yleisöä. Pikemminkin päinvastoin. Yleisöä on hyvin liikkeellä myös muissa näytöksissä. Festari järjestetään toista kertaa. Järjestäjät ovat nuoria, mutta sitä on myös yleisö. 95% yleisöstä on alle kolmekymppisiä, mikä on poikkeuksellista. Yleensä festareiden yleisö on kirjavaa, toki nuori yleisö on usein enemmistönä, mutta myös vanhempaa katsojakuntaa löytyy. Mitähän liettualaiset yli kolmikymppiset tekevät vapaa-ajallaan?

Festivaaliyleisöä Vilnan festivaalilla
Siivooja herättää aamulla. Tunkeutuu vahingossa hotellihuoneeseen, hämmentyy ja poistuu paikalta. Minäkin hämmennyn: missä oikein olen.

Lähettänyt Arto Halonen

Luin viime viikolla junassa jo toisen kerran Hanna Eskosen gradun dokumentin elokuvallistumisesta. Hän käy siinä lävitse Pirjo Honkasalon elokuvaa Melancholian 3 huonetta.  
 
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01437.pdf
 
Lähes sattumanvaraisesti valittu katkelma: (Lähes sattumanvaraisesti siksi, että katkelmassa on kirjoitettu ulos aika hyvin elokuvan aivan ensimmäinen ajatus. Pirjo Honkasalo lähti tekemään elokuvaa surusta sodan kokeneiden lasten silmissä.)
Staattisuuden ohella Melancholian kuvakerronnan leimallisin ominaisuus on lähikuvien runsas käyttö. Lähikuva on rajauksena äärimmäisen valikoiva, intiimin tunnelman luova ja efektiivinen keino. Rajauksessa vaikuttaa paitsi kuvan sisäinen kompositio myös se, mitä jätetään kuvan ulkopuolelle. Melancholia rajaa lähikuviin lapset, mutta kuvat jättävät useimmiten näyttämättä aikuiset.
 
Kamera seuraa lapsia tiiviisti jättäen lähes huomiotta sen, mitä heidän ympärillään tapahtuu.Kun pienet sotilasalokkaat ovat ensimmäisessä osassa asettuneet riviin johtajansa tarkastusta varten, kamera rajaa lähikuvaan vuorollaan rivin kunkin alokkaan kasvot, kun tämä joutuu johtajan syyniin. Johtaja sen sijaan saa kuvatilaa olkapään verran. Toisessa kohauksessa pojat makaavat maassa ampumaharjoituksissa. Puolilähikuvassa on oppilas, joka ei saa asettaan laukeamaan. Ensin vieressä oleva oppilas yrittää auttaa, sitten kuvassa vilahtavat opettajan kädet tämän tullessa korjaamaan asetta. Kuvarajaus ei silti liikahda kummankaan toiminnan tai äänen suuntaan, vaan pysyy valitsemisaan kasvoissa. Näkökulma on valittu ja pysyy: miten poika selviää tilanteesta, mitä juuri hänen kasvoiltaan näkyy? Kamera ei etsi todisteita vaan odottaa ja antaa tunnetilan tulla näkyväksi.
 
Lähikuvakompositiot ovat niin tiiviitä, etteivät tilalliset suhteet paljastu kuvarajauksen puitteissa. Useimmiten tilaa myös vaihdetaan ilman laajaa esittelykuvaa, joka eksplisoisi minkä näköisessä paikassa kulloinkin ollaan....
 
.. vaikka Melancholia näyttäytyy toisinaan myös laajoina, runollisina maisemakuvina, elokuva puhuu erityisesti juuri lähikuvien kautta. Lapset kulkevat elokuvan läpi kasvokuvissa, jotka kuiskaavat ja huutavat, vaikka itse kuvauksen kohteet avaavat suunsa vain harvoin. Melancholia on ennen kaikkea mielentilan kuvaus, elokuva, jossa vain kasvoilla ja silmillä tapahtuu. Näin lähikuvallisuus myös rakentaa näkökulman;Kenen silmissä elokuvan maailma – sota – katsojille heijastuu? Vastaus on ilmeinen mutta tärkein kaikista; lapset ovat peili, sotaa käyvän maailman pitkä muisti.
 
Kivaa on, että Hanna Eskosen gradun voi lukea verkossa ja tallentaa itselle pdf-tiedostona.
Eikä gradu ole ainoa, oikeastaan niitä on paljon ja jokainen omalla tavallaan mielenkiitnoinen dokumenttielokuvasta kiinnostuneille. Jälleen sattumanvaraisesti valittuna muutama:

Eskimokulttuurin representaatio dokumenttielokuvassa, Kallio Sini

1. http://media.utu.fi/gradut/sini_kallio.htm

Todellisuuden representaation problematiikka, Heli Grönblom
http://www.tritonia.fi/fi/kokoelmat/gradu_nayta.php?id=1886
 

Dokumenttielokuvan monimutoisuus televisiossa. Helena Yli-Kyyny www.uta.fi/laitokset/tiedotus/tiedotustutkimus/TOY/opinnaytteet_2005.rtf

Dokumenttielokuva , todellisuuden dramatisointia ja tulkintaa, Susanne Päivärinta http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=14675
 
Opinnäytetyö:EVAKKOLAPSI, Ennakkosuunnittelun tuotannollisten ratkaisujen vaikutus dokumentin sisältöön, Heini Salomaa https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/4267/stadia_1150118986_0.pdf?sequence=1
 
Koskahan Elokuvattaiteen gradut ilmestyvät verkkoon luettavaksi ?

 Dokumenttiprojekti esittää tänä iltana susimyöhään uusintana Hupert Saupertin dokumenttielokuvan Darwin´s Nightmare, joka ei ole pelkästään kaikkien ihailema. Ranskassa sitä on myös arvosteltu rajusti.
 
 Darwin´s Nightmare on minusta yksi mielenkiintoisimmista ja merkittävimmistä  dokumenttielokuvista, joita viime vuosina maailmassa on tuotettu. Luonteeltaan se on samanlainen kuin Hupertin edellinen elokuva Kisangan´s Diary, jonka nieleminen poliittisesti oikein ajatteleville oli melkoisen vaikeaa.
Jane Belfour otti aikoinaan Kisanganin levitykseensä Dokumenttiprojektin suosituksesta ja useammin kuin kerran totesi, että ”tätä elokuvaa vastaan on kyllä hyökätty paljon ja kysytty että miksi ihmeessä sinä levität sitä”. No, aika on osittanut moneessa suhteessa, että Saupertin kriittinen ja provokatiivinen asenne elokuvassa oli perusteltu.
 Mutta rikkinäinen ja vino on Hupert Sauperin peili hänen kuvatessaan Afrikkaa eikä hän salaa myöskään agressiivista asennettaan ns. läntistä eliittiä kohtaan.IDFAn näytöksessä yksi kysymyksistä kuuluin elokuvan jälkeen. ” Mitä olet ohjaajana tehnyt elokuvassasi esiintyvien afrikkalaisten auttamiseksi, jaatko palkintorahoja heidän kanssaan?”. Saupert tykitti takaisin.”Minä olen tehnyt tämän elokuvan ja käyttänyt siihen monta vuotta elämästäni. Mitä Sinä olet tehnyt ”.
 Niin paljon reaktioita Darwin´s Nightmare herätti (mm Ranskassa kiellettiin Niilin ahvenen käyttö),että elokuva on herättänyt myös kriitikot Professori Francois Garcon kirjoitti jopa kirjan nimeltään Enquete sur Le Cauchemar de Darwin, jossa arvostellaan elokuvaa. Vastaavasti puolestaan seuraavat kriitikot ovat vetäneet esille professorin kytkennät elintarviketeollisuuteen jne..
 Kritiikki on keskitty lähinnä siihen, että Saupert ei lataa elokuvassaan raakoja faktoja vaan antaa tavallisten ihmisten kertoa erilaisia tarinoita, esittää Victoria järven ympäristön afrikkalaisena kauhugalleriana eikä esitä todisteita aseiden salakuljetuksesta venäläiskoneella jne.. jne..
Aikoinani kuvasin lyhytdokukumenttiin Jeesuksen näköinen mies Niilin ahventa aivan samoilla paikoilla kuin Saupert ja perustaltaana koin hänen välittämänsä todellisuuden läheisemmäksi kuin monta muuta dokumenttielokuvaa alueelta. Aivan smaoin kuin minusta Krystof Kapuzincski kuvaa kirjoissaan todellisuutta Afrikassa paljon paremmin puutarhurien, keittäjien, tyynyn kantajien ja muiden tavallisten ihmisten kautta mitä YK:n raportit kertoessaan poliitikkojen puheista.
 Syytä  tutustua Darwins Nigtmaresta käytyyn keskusteluun esim.
http://us.imdb.com/title/tt0424024/usercomments?start=20
 
 

Jihlava on monista dokumenttimaailman tapahtumista yksi kaikista sympaattisimpia. Itä-Euroopasta tulevat elokuvantekijät hakkaavat rehellisyydellään, vlipittömyydellään ja elokuvallisella asennoitumisellaan  useimmat Euroopan dokumantaristeista.
Ja Jihlavassa tapahtuu paljon, rahoitusfoorumin lisäksi  seminaareja, festivaali ja tuotannossa olevien elokuvien esittelyjä. Suomesta paikalla esiteltiin Jukka Kärkkäisen toivottavasti tänä vuonna valmistuva Kansakunnan olohuone. Sari Volanen edusti Yleä Foorumissa ja Iikka Vehkalahti työskenteli seminaarissa pari päivää kertoen myös yhdessä Don Edkinsin kanssa kirjastaan Steps by Steps.
JaTue kirjoitti neljäkin blogia tapahtumasta:
 
 

JIHLAVA I
Two representatives from the San Francisco based ITVS (Independent Television Service), Cynthia Kane and Lois Vossen, attended the East European Forum. They made a very good impression expressing enthusiasm in their going for the creative and artistic documentary. They were at the right place!
In a morning session clips were shown from two films that they had supported, both of them on their way to international success:
"Cash and Marry" by Atanas Georgiev, produced by Nukleus, Sinisha Juricic, Croatia. And "The Caviar Connection", produced and directed by Jovana and Dragan Nikolic, Serbia. The latter will be premiered at IDFA this year.
Here are some words from the site of ITVS:
Welcome to television's independent voice. Innovative. Provocative. Real. ITVS funds, presents and promotes award-winning documentaries and dramas on public television and cable, innovative new media projects on the Web and the Emmy Award-winning weekly series Independent Lens Tuesday nights at 10:00 PM on PBS... ITVS programs take creative risks, explore complex issues, and express points of view seldom seen on commercial or public television. ITVS programming reflects voices and visions of underrepresented communities and addresses the needs of underserved audiences, particularly minorities and children.
Still: The Caviar Connection.
http://www.itvs.org/index.htm

JIHLAVAII

Another season of Ex Oriente Film is over. For a year - in 3 sessions – I have had the privilege to follow and tutor a group of documentary makers, a few already experienced, most of them upcoming talent from Eastern Europe. I was rushing out of the door to get to the next station, where I am now, Discovery Campus Masterschool, so for those of you Ex Oriente people who read this: Thank you so much for a great year full of fun and creativity – and please make some good films!

... that will take time, of course, and the projects, all pitched at the East European Forum, will be at other presentation venues like here in Leipzig or at the idfa Forum. Like the one on the picture:

Thierry Paladino´s ”Puppets” to be produced by Centrala Film Warsaw.

The projects are listed on:

http://web.docuinter.net/en/activities.php?kategorie=2&id=91&sid=198&rok...

JIHLAVA III

Think Big! Is what young producer and director Ilona Bicevska has done throughout a year of participation in the Ex Oriente 2008. The award was given sunday at the East European Forum in Jihlava. Katja Wildermuth from MDR in Germany loved the Latvian project which is called ”15 Young by Young” and promised to help it to realisation – as did several other in the panel.

The project will consist of 15 films, each of them 15 minutes long, to be made by 15 different directors from the 15 ex-Soviet republics. They can then be put together in whatever way the broadcasters want, 5x45 minutes or into one long version. Ilona Bicevska has a very well thought and wonderfully ambitious plan on how to pick the directors and the themes at editorial workshops, among them with the participation of the Danish Film School that has promised to help with editing suites and supervision.

To be finished 20 years after the collapse of the USSR and/or the independence of the ex-Soviet republics. From the country of Juris Podnieks, Ivars Sleckis and Herz Frank. Bravo!  

 
 
JIHLAVA IV

Saturday and Sunday 24 projects were pitched at the East European Forum at the Jihlava International Documentary Film Festival in Czech Republic. It is always difficult to measure what is a success but of course positive reactions/commitments from broadcasters count. In my experience – that for pitching sessions go more than 10 years back – 25% of the projects presented do normally get some finances from these events.

In Jihlava this year my guess is that at least 6 will be supported at this stage. Many others are still in development and received advice for further development. And the sentence: ”come back to me”. And others were told that this is too local, which does not mean that the film to be made could not turn into high quality. Remember ”Czech Dream” – who had thought that this film would tour the world? The IDF team (see picture) that stood behind this 8th edition of the East European Forum, had again turned the session into something warm and creative in a design under the motto ”Recycle Life – Make Documentaries”. The panel of broadcasters was this year around 20 people, including representatives from the Sundance Institute and ITVS from the the US. In an atmosphere of slight depression for the public broadcasters in Europe the participation of the funds was real good news!  

http://web.docuinter.net/en/index.php