Kaksi tuntia sikakylmässä kellarissa. Yhdeksänkymmenen minuutin dokumentin raakaleikkauksen katsominen filmileikkauspöydässä, vain kahdella äänikerralla. Markku Lehmuskallion uusi elokuva on valmistumassa.

Markku on yksi niistä hyvin,.hyvin harvoista joka edelleen leikkaa elokuvansa filmileikkauspöydässä. Jokainen kuva ja skarvi on tarkkaan harkittu. Äänikoordeja on neljä, jokainen skarvi yhtä harkittu.
 
Kuva leikkauspöydässä useimmiten ruskeaa, usein liian pimeää, naarmuuntunutta. Äänikerroista puuttuu kaksi, musiikin , osan puheista ja tehosteet joutuu kuvittelemaan.
 
Markun elokuva kertoo Suomen historian, aivan alusta tähän päivään.Se on tarina kansasta, joka on elänyt metsässä, joka on jakaantunut kahtia rannikkoon ja sisämaahan. Kansasta, joka on aina ollut monta kansaa, jossa saamelaisiakin on ollut kahta lajia, joista toinen on sulautunut suomalaisiin.
 
Kansasta, joka on elänyt yhteydessä luontoon. Jolle kuoleman ja unen raja on ollut liukuvan hämärä ja jonka uhrilehtojen ja pakanallisten kalmistojen päälle on rakennettu valloittajien kirkot ja linnat.
 
Kansasta, joka kantaa mukanaan surua , eikä vain kansalaissodasta ja jonka kristillisen uskon yksi hienoimpia merkkejä, Temppelinaukion kirkko muistuttaa entisaikojen kivikalmistoja.
 
Makku Lehmuskallio on vanhanaikainen ja samalla elokuvantekijöistämme ehkä avantgradistisin. Elokuvantekijä, joka pyrkii tekemään teoksensa loppuun asti. ” Vielä jos vuoden tekisi,niin tulisi paljon parempi”, sanoo hän itse. Mutta elääkin pitää.
 
Kolmesta rullasta ensimmäinen vaatii vielä töitä, minusta vielä viimeinenkin. Ja puheteksti, sitä pitää vielä hollata kohdalleen. Kuinka pajon sitä on, miten minimalistinen ja universaali se voi olla, mikä on sen sävy. Se on ehkä suurin kysymys.
 
Mutta mielenkiintoinen päivä lauttasaarelaisen kerrostalon kellarissa, jossa oli niin kylmä, että piti istua talvitakki päällä ja myssy päässä. Etukäteen olin tiennyt, millaisissa olsosuhteissa Markku elokuvaansa leikkaa ja olin varautunut hiihtopaidoin ja pitkin kalsarein katselutilanteeseen.
 
Silti tuli kylmä ja meidän piti ottaa yksi akvaviitti. Jonka elokuva ansaitsi, vaikka ei vielä valmis olekaan.
 

 
Suuri osa maailmassa tehdyistä dokumenttielokuvista on pitkästyttäviä. Ne ovat yllätyksettömiä ja tylsiä. Vaikka samaan aikaan: omassa maassan ne voivat olla tärkeitä.
 
 
Työni takia pääsen ja joudun katsomaan satoja dokumentteja vuodessa. Hyvin harvoin kiinnotus riittää katsoa dokumentit alusta loppuun käyttämättä fast forward nappulaa. Hyvin monessa tapauksessa dokumentin katselu päättyy 10-15 minuutin kohdalla.
 
Mitin sitä käytettyäni jälleen yhden päivän pöydälle kertyvän dvd- pinon purkamiseen ja lopputuloksen ollessa kovin laiha. Useimmiten syynä dokumentin tylsyyteen oli yllätyksettömyys. Dokumentin sisältö oli tuttu ja kerrontatapa ennakoitava. Ohjaaja olinähnyt maailman samalla tavalla kuin useimmat muutkin ihmiset, näkökulmasta ja toteutuksesta pauuttuu persoonallinen ainutlaatuisuus.
 
Maailmassa on liian vähän tekijöitä, joilla on nyky nähdä – syvemmin, kirkkaammin,terävemmin - vahvasti.
 
Ja toisaalta voi olla, että tekijöitä on koulutettu,ohjattu ja opetettu näkemään asioita siten kuin muutkin, jotta he saisivat elokuvansa rahoitettua?
 
Tämä tuli mieleen, kun viime viikolla pyysin luennollani jokaista noin kahdestakymmenestä osanottajasta kirjoittamaan kotitehtävänä kolme ehdotusta dokumenttielokuvaksi. Kaksi sellaista, joista he haluaisivat tehdä elokuvan ja yhden sellaisen, josta he olisivat varmat, että Yleisradio ei sitä rahoittaisi.
 
Seuraavana päivänä minulla oli pino ehdotuksia, joista eräät mielenkiintoisimmista olivat ne, joista tekijät olivat ajatelleet: ”tätä ei Yleisradio kyllä ottaisi”. Ajattelin silloin, että niinkö keskinkertainen ja turvallinen on Dokumenttiprojektinkin brandi, että parhaita ideoita ei  meille edes normaalisti esiteltäisi..

 
Kuinkahan monta kertaa olen joutunut vastaamaan kysymykseen, miksi Dokumenttiprojekti tulee niin myöhään illalla. Viimeksi eilen viisi kertaa. Vastaus on yksinkertainen.
 
 
Olen luennoinut pari päivää Helsingin Arabianrannassa. Molempina päivinä olen saanut kuulla kuorokysymyksen: ”miten Melancholian 3 huonetta voidaan lähettää keskiyöllä.” Tämän lisäksi Elokuvasäätiön Miia Haavisto lähettää pitkän viestin, joka kertoo mm.Tanskassa DR:n avaamasta
Dokumenttielokuvapaikasta Dokumania klo 20.30 alkaen. Ja tämän lisäksi..
 
Miksi Dokumenttiprojekti tulee niin myöhään  Yksinkertainen vastaus on tietysti: koska YLEssä ja TV 2:ssa on näin päätetty. Dokumenttiprojektin tuottajana minä sijoittaisin elokuvani alkamaan ideaaliaikaan klo 21.00.
 
Miksi ei sitä aikaisemmin? Koska dokumenttielokuvien luonne ei aivan sovellu koko perheen katseluaikaan esim. klo 19.00. Olisi vaikea kuvitella, että se olisi ideaalinen dokumenteille kuten Mielen tila tai Melancholia ( tämän viikon dokumenttiprojektit).
 
No, miksi ei klo 21? Siihen on kaksi syytä, jotka ymmärrän. Ensinnäkin Dokumenttiprojektin dokumenttielokuvat eivät ole välttämättä suuren katsojakunnan hittejä ( vaikka potentiaalisesti sellaisia on kyllä joukossa) eli niillä ei kerätä prime time ajan suuria joukkoja. Ja jos siihen pyrittäisiin, se vaikuttaisi myös ohjelmistovalintaan ( ei olisi yhtä montaa Kossakovskya, Darwins Nightmarea kuin nyt).
 
Toisaalta uskoisin kyllä, että Dokumenttiprojekti klo 21 ohjelmapaikalla pärjäisi silti kohtuullisen hyvin vaativallakin ohjelmistovalinnalla.
 
Niinpä tuleekin lisäsyitä. Yksi niistä on dokumenttielokuvien kesto, joka vaihtelee 48 minuutista kahteen tuntiin (, koska kyse on yksittäisistä ainutlaatuisuuteen pyrkivistä teoksista).
 
Ja TV 2:lla on uutiset klo 21.55. Ja yhden keskeisen uutislähetyksen siirteleminen muuttuvakestoisen dokumenttielokuvan tieltä on melko itsemurhamaista touhua ohjelmistosuunnittelijalle.
 
Ja edelleen: suurena kysymyksenä on myös että YLEn strategian ja profiloinnin laatijat ovat sopineet, että TV 2 on ennen kaikkea koko perheen kanava urheilulle, lapsille, tapahtumille ja lifestylelle. Dokumenttiprojekti ei oikein edusta tätä profiilia, mutta on TV 2.lle tärkeä arvostuksen ja kanavakuvan takia. Dokumenttiprojekti on ollut ja on TV 2:n yksi keskeisistä
laadun lippulaivoista.
 
Niinpä Dokumenttiprojektin peruspaikka on ollut ja on tiistaisin klo 22.05, joka on oikeastaan dokumenttielokuvalle erittäin hyvä ohjelmapaikka. Mutta: noin joka kolmas tiistai paikalla ei olekaan dokumenttielokuvaa, vaan urheilua. TV 2 toteuttaa velvollisuuttaan urheilukanavalla.
 
Niinpä tätä pirstoutumista on paikattu keskiviikon myöhäisillan esityspaikalla, jossa esitetään uusintoja vaikkapa ladattavaksi kovalevylle. Eli tästä kaikesta johtuen Melancholian 3 huonetta esitettiin puolenyön aikaan eilen illalla: kolmantena uusintana.
 
MUTTA: ensi vuoden alusta TV 2 pyrkiessään vahvistamaan Dokumenttiprohjektin asemaa on päätynyt uudenlaiseen strategiaan.
 
Eli joka keskiviikko (noin 22.55) on Dokumenttiprojekti.
Ja lähes poikkeuksetta sama elokuva esitetään sunnuntai-iltapäivänä.
Ja poikkeuksetta jokainen elokuva on nähtävissä 7 vuorokauden ajan Areenassa.
Eli kolme mahdollisuutta katsoa sen viikon dokumenttielokuva. 
 
Ehkä tällä strategialla ei tarvitse enää jatkuvasti vastata kysymykseen, miksi Dokumenttiprojekti tulee niin myöhään.

Paul-Anders Simma pitchasi ainoana suomalaisena IDFAn rahoitusfoorumissa Amsterdamissa. Näin hän raportoi IDFAan ja yhteistuottajilleen tuloksista:

Dear Anne, Barbara, Yorinde and friends of the IDFA staff,
 
Many thanks for the opportunity to pitch our project “Frozen dreams” at THE FORUM in Amsterdam. Our 15 minutes of “fame” in front of the commissioning editors lead to four sales. We also had five other meetings which I hope will lead to sales or financing agreements in the coming two months. If all pieces fall in place, we will have a good chance to go into production during the first quarter of 2009.
 
Here is my conclusion from the pitch session:
 
1)      Trailer.
This was the most important element of the pitch. The first version we made was a disaster. I am very happy that our commissioning editor Iikka Vehkalahti and our French co-producer did not approve this version. The second version was better and it worked especially well with the North American and Japanese commissioning editors. What is good in this second trailer version is 95 % thanks to Iikkas input. When you have the 90 minute story with all details in your mind, it is extremely hard to make a short trailer. Iikka was brilliant in pointing out the most important elements of the trailer.
 
2)      Pitch.
Misuse of the short pitching time is the first pitfall to stumble in. Instead of drumming out the story and main conflict, I spoke too much about access to the story and to the main persons. The pitch could have been more effective if I had synchronised my pitch with Iikka some days before the Forum.  Now we only had a brief meeting some minute before the stage was ours. 
 
3)      Meetings.
The IDFA staff did a fantastic job in managing the herd of very wild commissioning editors. Only by using lassos they could be more effective? In two afternoons I had seventeen meetings with commisioning editors from all continents of our planet.  I don’t know of any other place than IDFA Forum that this could have been possible? The meetings that did not lead to sales, might have been the most important, since they often revealed weak details the project that we now can revamp before we go into production.
 
 
 
 
Ja yhteistuottajille ja rahoittajille Simma raportoi:

 
Personal conclusion.
Surprised by the Japanese and North American interest.
Curious to see if we manage to find a home for the project at ARTE?
 
 
 
The project was accepted by:
 
Tore Tomter, NRK, Norway
Stig Andersen, Norwegian Film Fund
Ingemar Persson Swedish Television,
Lorenzo Hendel., RAI, Italy.
 
 
 
 
 
Almost approved: (additional information requested).
 
Ryota Kotani., NHK, Japan,.
Tove Torbiörnsson, Swedish Film Institute
Cynthia Kane., USA, ITVS,
Laurent Sicouri, Plánete, France.
Cara Mertes, Sundance fund, USA.
 
 
 
 
 
 
 
Meeting summary in the order thy appeared.
 
 
 
 
 
TV Ontario, Naomi boxer.
Interested in TV rights for Ontario, Canada. Would like seeing more material. Suggest that the project is pitched at HOT DOCS, since this is an important film for Canada.
 
 
ZDF, Anne-Katherine Brinkman.
Works with theme evenings on ARTE Germany. Asks if there are films that could be included in a theme evening about Lapland.
Asks if there is a”block buster feature film” about the Sami’s. This is an important part in a theme evening and would give prime time access.
 
 
 
Plánete, France, Laurent Sicouri.
Did not see the pitch. Would like to see the trailer. Wonders what gives a film about Russia international appeal.
Likes main character and the” wild west” flavor of the story. Expects to be contacted by the French co-producer.
 
 
 
 
ITVS, Cynthia Kane. USA.
ITVS is a San Francisco based film fund with a TV-channel network. Says she likes the story very much. She wants an application for production grants.
Grants will be given earliest during the summer of 2009.
 
ARTE GEIE, Olaf Grunert, France.
Does not understand the story. Says that the old German dialect that is spoken in Russia must be sub-titled to modern German.
Proposes us to speak with Alex Szlat. Says that OMINETTI has very few slots a year. Hard sale.
 
 
ARTE France, Alex Szlat.
Likes the pitch. This is an ARTE story, but says that Pierette OMINETTI is the right person to contact.
 
RAI, Italy, Lorenzo Hendel.
Likes the story and wants to come to see the location in Arctic Russia. He has made films in Lapland and Greenland for RAI.
Says he will propose the project to his superior that R.A.I . buys Italian broadcasting rights. Wants to be updated on the development in the Arctic’s.
 
 
NRK, Tore Tomter, Norway.
This film must be done. Prepared to commission the film.
 
Norwegian Film Fund, Stig Anderssen.
Important film. Interested in the history of Russian reindeer herding collectives.
Asks many questions about the organization of reindeer herding in Russia vs. Norway.
Wants to have a production support application.
 
 
NHK, Japan, Ryota Kotani.
Wants to co-produce if the film is shoot in High Definition (preferably 1080P).
 
Has a slot called” Edge of the World”.
Wants a story based on the conflict of the two generation, with long steady shoots.
Talks a lot about use of colors and B/W, which I don’t understand. Kotani has very clear ideas on the form of the film. He wants it stylized and poetic.
I gave him a DVD of my old film from 1979 and also the trailer. He wants to see one more scene (March) with the old herder.
 
Important to follow up this lead. Who has experience in closing deals in Japan? Ryotas English is not very unclear and hard to understand.
We would need to find Japanese-speaking interpreter, or co-producer to handle this in a good way. Potential for misunderstanding him is overwhelming.
 
 
 
Swedish film institute, Tove Torbiörnsson.
Is positive to grant production support. Needs some more information.
 
 
Swedish TV, Ingmar Persson.
Wants to commission film, but is interested to discuss if the story still is the same after the Amsterdam presentation.
Says he will instruct his commissioning editor Axel Arnö to close a co-production deal.
 
.
NHK, Japan,Yukari Kawamura
Interested if the focuses more on the current affaires aspect of the film. UNLOS - Law of the sea, fight for oil and the global warming.
Did not like my”human interest” approach. She is producing a series called; “The world after 1998”.
 
Probably best to deal with Ryota at NHK?
 
 
 
Cara Mertes, Sundance fund, USA.
Likes the project. Says that the film title is very bad in English. Suggest a new title that includes”tundra”.
Ask for an application for production support. Says that Sundance Channel (that is not the same as the fund) might be interested in broadcasting the film.
Conclusion - title must be changed if we want to market the project in the English-speaking world.
 
 
Vebjørn Hagen, TV2 Norway (commercial channel).
Hard to sell ads to a film about people almost starving in Russia. Requests for projects with content from contemporary Norway.
 
 
Jutta Krug, WDR, Germany.
Never found her. Give her a call.
 
Danmarks Radio, Anne Koehne (Norwegian, married to a Dane).
Never meet her. Told to the IDFA staff that she was not interested. She was not present at the pitch.
Are there other commissioning editors that we know at DR or TV2 Denmark, since we have strong Danish content? (See articles from Jylllands-Posten).
 
Could also be someone working for DR-TV in Greenland?  Denmark is important for the EU Media program TV-distribution support application, since they have many languages in their territory; witch gives many points in the application process.
 
Taskovski Films, Irena Taskovski, U.K
London based World Sales agency with office also in Prague, specialized in independent films. Interested in world sales of the film.