Kun tieto Tampereen yliopiston vierailijaprofessuuristani levisi lukuisten vilipittömien onnitteluiden lisäksi tuli myös vihjaavia tai suoria kysymyksiä: onko dokumenttiprojektille tapahtumassa jotain? Ylen myllertysten takiako olet siirtymässä pois: väliaikaisesti tai pysyvästi ?

Lähettipä yksi kokenut tuottaja kysymksen hyvin suoraankin: ovatko rotat poistumassa uppoavasta laivasta? Hmm... viittaus rottaan ei tietysti imarrellut,muuten vastaukseni oli: jos Dokumenttiprojekti olisi hukkumassa, niin Titanicin kapteenin tavoin menisin kyllä mukana.

Mutta tilanne on päinvastoin. Dokumenttiprojekti voi paremmin kuin vuosiin.Suomalainen dokumenttielokuva on vahvoilla.

Muutama vuosi sitten ei Jussi ehdokkaiksi löytynyt oikein kirveelläkään kolmea ehdokasta. Nyt on varaa nimetä jopa shortlist ennen kolmen viime vaiheen ehdokkaan nimeämistä. Suomalaiset dokumentit ovat keränneet elokuvateattereissa tänä vuonna yli 150 000 katsojaa.

Ylen Areenassa Dokumenttiprojektin dokumentit keikkuvat tuhansien ohjelmien joukossa säännönmukaisesti aivan kärkisijoilla. Tuotannossa tai totannonvalmistelussa on enemmän suomalaisia dokumentteja kuin aikoihin.

Dokumenttiprojektin tuotannot keräävät ulkomailta lähes yhtä paljon rahaa, mitä Yle pystyy niihin sijoittamaan. Elokuvasäätiön tuki dokumenttielokuville on kasvanut merkittävästi. Maailman suurimman rahoitusfoorumin IDFAn listoille oli nyt marraskuussa hyväksytty ennätykselliset kuusi suomalaisprojektia.

Ensi keväänä aloittaa Dokumenttiprojektin uusi aloite kolmasulottuvuus.fi, joka on jo nyt herättänyt vahvaa kansainvälistä kiinnostusta. Euroopan ja USA.n ulkopuolisen maailman parhadien dokumentttielokuvien sijoittaminen Areenaan ja erillisille nettialsutalle sekä maa- ja teemakohtaisten visuaalisen kirjaston rakentaminen on ainakin minulle erinomaisen hieno juttu.. Dokumenttiprojektin tuottama Tarinateltta
jatkaa ensi vuonna entistä pitempänä ja siihen sitoutunut nettialusta ryhtyy toimimaan.

Ja pääareenalla TV 2:ssa kaksoisistrategia: ensi-esitys keskiviikkona ja uusinta sunnuntaina on kantanut hyvää tulosta palautteessa, lehdistössä ja yleisöluvuissakin. Ja kun ohjelmistossa on sellaisia tuotantoja kuin nyt tänä syksynäkin: Thriller in Manila, The Cove ja Mikko Niskanen kolmessa osassa, niin on vaikea sanoa, että Dokumenttiprojektilla menisi huonosti.

Yleisradion organisaatiouudistus on ( kaikista kivuista huolimatta) perussuuntaukseltaan terve. Kuinka hyvin uusi organisaatio tulee toimimaan, riippuu tietysti paljolta henkilövalinnoista. Mutta silti : luulenpa että Dokumenttiprojektin asema vain vahvistuu tulevan kahden vuoden aikana.

No, miksi sitten muualle vierailijaprofessoriksi ?

Asiasisällöllisesti koen, että kaikille tekisi hyvää jos Suomessa pystyttäisiin kehittämään kovatasoista journalistista tv-dokumenttia. Ei dokumenttielokuvaa, jota tuotan Dokumenttiprojektissa, vaan asialähtöistä – usein tarinaan perustuvaa – kovan luokan nopeatuotantoista, ennen kaikkea televisiolle tarkoitettua dokumenttia. Toivon, että uudessa pestissä on mahdollisuus rakentaa sellaista sosiaalista verkostoa, että se synnyttäisi tulevaisuudelle alustaa ja myös tekijöitä. Ja käynnistää konkreettinen projekti, joka myös tuottaisi konkreettisia esimerkkejä.

Toivon myös, että pystyn antamaan edelleen panostani vierailijaprofessuurin aikanakin kolmasulottuvuus.fi alustan eteenpäinviemiseen ja käyttämään sitä esimerkkinä yliopisto-opetuksessa. Aivan kuten Tarinateltta.fi:kin alustaa.

Henkilökohtaisesti kysymys on halusta oppia uutta, kohdata uusia ihmisiä ja erilaista ympäristöä, katsoa televisiota ja dokumenttielokuvan maailmaa etäisyydeltä, kirjoittaa ja arvioida, mitä vielä elämässään haluaa tehdä. Aivan kuten olin muutama vuosi sitten lähes vuoden Intiassa. Varmasti olen tavalla tai toisella sotkeentuneena yhden tai kahden vaativan dokumenttielokuvan toteuttamiseen ja olen mukana ainakin joissakin kansainvälisissä tapahtumissa kuten festivaalijuryissä. Eli olen anomassa palkatonta virkavapautta  vain vuodeksi Yleisradiosta ja tilalleni tulee Dokumenttiprojektiin tuottaja. Virkavapauteni ajaksi – tai pidemmäksi, mistä sitä koskaan tietää.
 

Mitä suomalaisille jäi käteen IDFAn rahoitusfoorumista, maailman tärkeimmästä. Jokainen kertoo varmasti oman tarinansa, minä kerron omani.

Suomalaistuotannot Foorumissa.

Suomalaistuotantoja oli mukana ennätysmäärä eli yli viidestäsadasta hakemuksesta noin viidenkymmenen valitun joukkoon kansainvälinen valitsijakomitea oli hyväksynyt kuusi. Illumen ja Joe Davidowin Ice Age, Kimmo Koskelan Ice Bellows (Kimmo Pohjosesta), Petteri Saarion Arctic Desert, Ari Matikaisen Russian Libertines, Pekka Lehdon Kauputt (päähenkilönä Olli Rehn) ja Mika Koskisen Red Forest Hotel (Kiina ja Stora Enso).

Hankkeet esiteltiin joko suuressa salissa (monisatapäiselle yleisölle) tai pyöreän pöydän situnnoissa, joissa elokuvasta oli keskustelemassa 6-9 comm editoria yleisön ollessa rajoiettuna vajaan sataan. Näiden lisäksi oli erikseen 15-20 minuutin one to one meetingit.

Russian Libertines (venäläinen lemmikki-peluri –toisinajattelija päähenkilönä) voitti toisen palkinnon pyöreän pöydän yleisöäänestyksessä ja sai muutenkin erinomaisen kiinnostuksen vastaanoton. Kimmo Pohjosen traileri valloitti totaalisesti yleisön ja useampi kuin yksi suurista tv-kanavista ilmaisi vilpittömän kiinnostuksensa hankkeesen, kunhan tekijät vain jotenin pystyvät ratkaisemaan ongelman
Kimmon suhteellisesta tuntemattomuduesta suuren kansainvälisen yleisön keskuudessa.

Pekka Lehdon elokuva Euroopan taloduellisesta kriisistä ja Olli Rehnistä on edennyt valtavasti Nordisk Foorumista ja keskustelu elokuvan ympäriltä oli yksi foorumin korkeatasoisimmista. Mikäli oikein ymmärsin jo kuusi tv-kanavaa on ennakko-ostanut elokuvan.

Mika Koskisen Red Forest Hotel sai myös myönteisen vastaanoton ja Ruotsin television lisäksi on hyvin mahdollista, että elokuvan ennakko-ostaa useampi kuin yksi muu tv-kanava.

Petteri Saarion Arctic Desert oli jo etukäteen elokuva, jolle on vaikea löytää televisiokanavaa. Mietiskelevä, lähe meditatiivinen elokuva tiedemiehen (geologi) mielestä on vaikea pala mille tahansa televisiokanavalle ( ”te suomaliset olette kyllä kummallisia) eikä pitkä traileri ollut vielä ihan kohdallaan toteutuksen elokuvan perusstarinan ja fokuksen suhteen, vaikka kuvat ovatkin upeita.
Mutta moni tuli sanomaan, että on hienoa kuinka Suomessa vielä yritetään tehdä oikeita elokuvia.

Eli: rahassa foorumi tuo Suomeen ehkä 50 000 euroa ehkä 500 000 euroa. Elokuvan tekemisessä mukanaolleille tuottajille ja ohjaajille varmasti erinomaisen koulun elokuvantekemisestä ja tv:n madhollisuuksista. Elokuville: olen varma että niistä tulee paljon parempia nyt kuin olisi tullut ilman foorumia.

Ja suomalainen (Vaski Filmi, Janne Niskala) osatuottaja voi hymyillä onnellisesti. Etelä-korealainen Planets of Snail on sai erinomaisen vastaanoton ja sillä on jo suuria rahoittajia mukana.

Dokumenttiprojekti pitchasi vielä yhden projektin The Iranian Job, joka kertoo amerikkalaisen ammattikoripalloilijan pelikaudesta Iranissa aina vihreään vallankumoukseen saakka. Rough cu tuo mieleen Täynnä tarmoa elokuvan, mutta Iranian Jobissa päähenkilö on hurmaavan sympaattinen, naivi
ja herrasmiesmäisesti käyttäytyvä Kevin, jonka silmät avautuvat vihreän vallankumouksen aikaan ja joka hurmaavasti iranilaisnasiten kanssa flirttailtuaan päättää USAhan palattuaan mennä naimisiin  tyttöystävänsä kanssa – ja palaa pelaamaan Iraniin.

Ai, mitä Ylelle ulkomailta. Ehdottomasti Russian 28 UP eli jatkoa Dokumenttiprojektin esittämälle ja erinomaisen vastaanoton saaneelle 21 UP sarjalle, jossa on seurattu kahtatoista venäläisslasta 7 vuotiaasta lähtien aina 7 vudoen välein.

Vankilasta valtaan tekijä Aleksander Gentelev pitchasi uskomattoman tarinan Venäjän yritysmiehittäjistä. Mutta Gentelev tekee myös elokvuaa Shotsin olympialaisten valmisteluista, rikoksesta korruptiosta ja mafiasta. Kun kysyin kadhenkeskisessä palaverissa: kumman otan Raidersit vai Shotshin Aleksander vastasi
yhdellä sanalla: Shotshi. Eli toinen venäläisdokumenttielokuva tulossa Dokumenttiprojektiin.

Meneekä Camilla Nielsenin Democrats mihin dokumenttipaiakalle Ylessä, sitä ei vielä voi tietää, mutta aivan erinomainen projekti kahdesta miehestä, kahdesta vihollisesta, jokta kirjoittavat Zimambwen uutta perustuslakia. Kuulostaa tylsältä? Näkisittepä materiaalin.

Mitä muuta ? Harkinnassa on ueista. Laukussa kasa raaka-leikkauksia ja materiaalikoosteita. Parin päivän – jos vain löytyisi sellainen aika – työ käydä ne lävitse.
 

Vuosittainen Amsterdamin kansainvälinen elokuvafestivaali on dokumenttielokuvan keskeinen tapahtumapaikka.Ja sen rahoitusforum kertoo mitä dokumenteille on tapahtumassa televisiossa.Tue Steen Müller kirjoittaa.

 
The Forum for International Co-Financing of Documentaries holds its 18th session. There is a friendly atmosphere at the round table where tv commissioning editors sit to comment on the projects that are pitched. Maybe too friendly for a veteran participant as me, who knows that only a small percentage of the film projects that are met with a positive attitude actually get financing at the meetings that are held afterwards. This has always been like that, it takes time and all film projects are being pitched again and again. Before finally the money needed is in place. And it is not easier with the financial crisis world-wide.

You may like the pitching concept or not – it IS absurd to think that you can present your film project in 7-8 minutes – and the making of the trailers is an art in itself and in many cases it says nothing about how the film will be. BUT it still gives you a strong impression to see all these film professionals gathered at one place for ONE reason: to have good, creative documentaries made. The pitching of the about 40 film projects from all over the world is one thing, the more than 700 individual meetings pre-planned, meetings between makers and buyers another. What a logistical achievement. Respect!

... and at the festival – idfa staff proudly states – 17 films are shown that were previuosly pitched at the Forum.

The Forum is half way through and my general impression is that 2010 selection has been good. There are many creative documentaries, and they are well received. It started strongly with Romanian Florin Iepan’s project ”Odessa” (PHOTO), his short catalogue annotation goes like this: ”The uncovering of the largest mass execution perpetrated by an ally of Nazi Germany launches in Romania the first public debate on its fascist past”,

followed by Sergey Miroshnichenko ”Born in the USSR: 28UP”, the Granada Television/Michael Apted concept called "SevenUP", that the excellent Russian director adapted in 1990, filming the growing up of kids from the age of 7 till their adult age of 28. Also well received was the first international film project from the young colleague Daria Khlestkina, ”The 16th Republic”, which refers to a car factory in the middle of Moscow, where limousines are made, or were made. The director has followed what happens at the factory, where some cars were ordered and produced and then the orders were cancelled. Will the factory survive, great characters and lot of humour...

The Forum is of course giving the profile of a market as it is right now, and you notice of course that ”content is king”, as it has been phrased again and again at meetings like this. And all in all the content of the films proposed are from the world of today. War zones, poverty, violence, crime and about people. And you see how the big channels, alas, like arte and BBC are going cautiously in their selection. BBC Storyville editor Nick Fraser supported two tabloid sensational projects, one about the fall of a filthy rich family in the US, and a project about jewel criminals, who – of course, again a cliché – are from Serbia!

And arte... well, documentaries do not have a strong position in this channel any longer, no more observational documentaries at arte as an editor said to me. So documentaries for arte are normally channelled through the theme evenings. The key person for the editorial line of these evenings, Hans-Robert Eisenhauer, ZDF/arte, was warmly applauded at the end of the second day of pitching for his always supportive attitude to bringing good documentaries to the audience, a true believer of the need for quality in public broadcasting and a man who very often has criticized the way his own channel is going.

www.idfa.nl

Kuvaan hyvin, hyvin vähän. Voin kävellä tuntikausia kameran kanssa ja kuvata vain minuutin. Elokuvan tehdessäsi sinun on valittava, jätettävä paljon pois. Jos joku hetki menee ohitse etkä ole saanut sitä kuvattua, kysy itseltäsi: mitä minä menetin ? Ja jos sinulla on kärsivällisyyttä tulet löytämään saman sisällön toisessa muodossa.

Istuimme Pirjo Honkasalon kanssa IDFAssa suuressa täpötäydessä salissa kuvaavien kameroiden takia aivan liian kaukana monisatapäisestä yleisöstä.Oli Pirjon masterclass, minun tehtäväni oli kysellä , Pirjon kertoa elokuvan tekemisestään, ajattelustaan , metodeistaan.

Ainakin minulle äärettömän mielenkiintoista.

Moni sanoi tilaisuuden jälkeen, että heille Pirjon ajatukset fiktion ja dokumentin rajanvedosta, objektiivisuuden ja subjektivisuuden luonteesta dokumenttielokuvassa ja totuuden ja totuudellisuuden eroista olivat avaavia. Voi olla, että suomalaisille tällainen keskustelu on tutumpaa ja osin kertausta, vaikka varmasti näytteet Luchino Viscontin elokuvasta avasivat vastausta siihen, että dokumentaarisella elokuvallakin on mahdollisuus kuvata ihmisen mielen liikkeitä.

Minulle mielenkiintoisinta oli käydä lävitse itse elokuvan toteuttamisen prosessia, joka Pirjolla on lähes hegelimäisen dialektista. Hmm... onkohan määrittely ihan oikea... yritän avata sitä. Pirjo lähtee liikkeelle etsinnästä, sisäisestä kysymyksestä, jonka etsinnälle elokuvassa häne etsii ”välineitä” ulkomaailmasta: paikkaa, päähenkilöä, maisemaa. Ja samanaikaisesti: voi olla, että päähenkilö valitsee Pirjon.

Pirjo ketoi Tanjuskasta. ” Kuvasin elokuvani päähenkilöksi ajateltua pappia, kun tunsin oikeassa käsivarressani kuumotusta. Ottamatta silmääni pois luupista panoroin oikealle, jossa oli tyttö katson minua ja koin, että hän oli valinnut minut elokuvani päähenkilöäksi.” Tanjuska ja 7 perkelettä syntyi tästä hetkestä.

Entä, kun Pirjo kuvaa hyvin vähän ? Eikös e johda siihen, että niin paljon jää pois, tallentamatta. (Niin monihan sanoo tänä päivänä, minulla on 100 tuntia materiaalia jo kuvattuna vakuuttaen näin, että tarina on olemassa”. Ei pidä surra, mitä on jäänyt kuvaamatta vaan odottaa, sama asia tulee tapahtumaan toisessa muodossa. Et ehkä saa kuvattua , kun kaksi ihmistä nostaa ystävyytensä merkiksi lasin viiniä, mutta aivan varmasti voit kuvata tämän ystävyyden toisena hetkenä, toisessa muodossa.

” En ole tarinankertoja” Pirjo kommentoi kysymystä elokuvan rakenteesta lisäten heti saman tien, että hänelle tarina on paljon laajempi käsite kuin perinteinen fiktiivisen elokuvan konventionaalinen juonenkerrota. Pirjo ei lähde kertomaan tarinaa , mutta usein elokuvassa – kuten todellisuudessakin –on tarina sen valmistuessa.

Pirjon elokuvissa päähenkilöiden läsnäolo on käsittämättömän voimakasta. Ja samanaikaisesti Pirjo puhuu etäisyyden rakentamisesta ihmisiin leikkauksella ja musiikilla. Samanaikainen intiimiys ja etäisyys antavat katsojalle tilaa luoda omaa elokuvaansa omassa mielessään. Jos joku katsellessaan Pirjon elokuvia vajoaa välillä omiin ajatuksiinsa, se ei huolestuta häntä. Ketään ei pidä yrittää pakottaa tuntemaan tai kokemaan jotakin.

Tehdessään häikäilemättömän henkilökohtaisia – voisi jopa sanoa jopa itsekkäitä elokuvia – Pirjo on käyttänyt vain yhdessä elokuvasaan minä sanaa elokuvantekijänä. Kantaessaan vastuunsa ja ”syyllisyytensä” Tanjuskan tekemisestä.

Eivätkä Pirjon elokuvat ole suinkaan syntyneet totaalisesta eksistentiaalisesta vapaudesta. Kaksi viimeistä Melancholian 3 huonetta ja ITO-Seitti- Kilvoittelijan päiväkirja ovat molemmat lähteneet liikkeelle tilaustöinä.

Melancholia syntyi projektista, jossa oli tgarkoituksena toteuttaa 10 käskyä maailman kymmenen huippuohjaajan toteuttamina. ITO oli puolestaan NHK:n kanssa käydyissä keskusteluissa syntynyt hanke neljästä kaksituntisesta elokuvasta Tokiosta nimikkeellä Tokyo Modern. Molempiin etsittiin maailman parhaita ohjaajia ja Pirjoa pyydettiin molempiin mukaan.

Mutta ”tilaustyön rajan sisällä” Pirjo on käyttänyt vapautensa maksimaalisesti.

Ja paljon muuta. Pirjon masterclass tulee olemaan esillä IDFAn kotisivuilla.